Sananvapautta vietiin kuin kuoriämpäriä - taas

KKO antoi torstaina 22. tammikuuta ratkaisun, jossa sakkoja langetettiin Ylen MOT-ohjelman toimittajille.

Syynä oli ohjelma, jossa käsiteltiin huoltoriitoihin liittyviä insestiväitteitä ja niiden tutkimista. Vuonna 2004 lähetetyssä ohjelmassa seksuaalirikoksesta tuomittu isä kertoi haastattelussa omasta salaiseksi määrätystä rikosasiastaan siihen liittyvä seikkoja.

Myös tietoja kertonut isä tuomittiin.

Oikeuden arpakuutio pyöri tässäkin jutussa muutamaan kertaan. Käräjäoikeus tuomitsi, hovi vapautti ja KKO tuomitsi.

Jutussa oli siis kyse siitä loukkasivatko ohjelmassa kerrotut tiedot  isän uhreiksi joutuneiden lasten ja heidän äitinsä yksityiselämän suojaa.

Eri oikeusasteet tulkitsivat asiaa eri tavalla.

Hovioikeus totesi vapauttavassa päätöksessään 2007, ettei kukaan tunnistanut ohjelmasta rikoksen uhreiksi joutuneita lapsia. KKO näki toisin ja katsoi, että kun oli olemassa tunnistattavuuden mahdollisuus - isä oli ollut aikanaan läsnä mm. sukujuhlissa - niin se riitti.

Hovioikeuden mukaan haastateltavalla oli oikeus esiintyä nimellään ja kasvoillaan, koska salaiseksikin määrätyssä jutussa tuomiolauselma on julkinen. Tuomiolauselmasta selviää tuomitun nimi, rikosnimikkeet, lainkohdat ja korvaukset. Alkuperäistä seksuaalirikosjuttua ei ollut julistettu salaiseksi kuin vasta hovioikeudessa, joten hovi katsoi tässä sananvapausjutussa, että toimitus oli mahdollisesti saanut tiedot jo siinä vaiheessa, kun asiakirjat olivat käräjäoikeudenkäsittelyn jälkeen julkisia.

KKO:n päätöksen mukaan tällä ei ollut merkitystä vaan sillä, että ohjelmassa oli isän ja toimittajan suulla kerrottu salassapidettäviä tietoja.

KKO:n lähtökohta on siis se, että jos henkilö on tuomittu salaisessa oikeudenkäynnissä, niin suu on pidettävä kiinni, vaikka tuomio olisi omasta mielestä miten kyseenalainen.

Isän oikeutta kertoa omasta elämästään ei punnittu lainkaan, vaan KKO katsoi rangaistavaksi sen, että tämä oli kertonut tietoja toisten yksityiselämästä. Tältä osin jutusta voi tietysti vetää suoran yhteyden Susan Kuronen/Matti Vanhanen -oikeudenkäyntiin.

No, lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikosjutuissa on tietysti erittäin tärkeä suojata uhreja. Tämän takia tiedotusvälineet eivät esimerkiksi julkaise pitkiinkin vankeusrangaistuksiin tuomittujen ihmisten nimiä, jos nimenjulkaisu paljastaisi uhrin henkilöllisyyden.

KKO:n päätöksen sananvapaudelle vaarallisin kohta löytyy loppupuolelta.

KKO nimittäin katsoi, että MOT-ohjelman toimittaja syyllistyi jutussa paitsi yksityiselämän loukkaukseen niin myös yllytykseen salassapitorikokseen, kun haastateltava kertoi salaiseksi luokiteltuja tietoja. Toimittajaa ei erikseen tuomittu yllytyksestä, vaan tämä rikos  sisältyi yksityiselämän loukkaukseen.

KKO:n mukaan haastateltava tuli ohjelmaan toimittajan aloitteesta, jolloin toimittaja oli yllyttänyt haastateltavaa salassapitorikokseen.

Lain mukaan tilanne on se, että salassapitomääräykset sitovat virkamiehiä tai vaikkapa oikeusjutun osallisia, mutta eivät tiedotusvälineitä. Tiedotusväline voi siis paljastaa salaisiakin tietoja rangaistuksetta. Tai on ainakin tähän saakka voinut.

Käräjäoikeus oli aikanaan todennut yllytyksestä, että isää "ei ollut  saatu ohjelmaan painostamalla tai petollisesti viettelemällä, vaan hänen motiivinsa oli ollut tuoda julki, että hänet oli syyttömänä tuomittu. Näin ollen ei voitu katsoa, että [toimittajan] menettely olisi ollut pääasiallinen syy siihen, että [isä] oli paljastanut salassapidettäviä asioita. [Toimittaja] ei ollut kysymyksiä esittämällä syyllistynyt yllytykseen salassapitorikokseen."

Nyt KKO laajensi merkittävästi salassapitomääräysten tulkintaa.

KKO perusteli asiaa tietojen laadulla: "Edeltä yksityiselämää loukkaavaa tiedon levittämistä koskevasta osasta ilmenevistä syistä ei salassa pidettäviksi määrättyjen tietojen paljastamisen voida katsoa perustuneen yleisön tiedon tarpeeseen, kun taas noiden tietojen suojaamiseen on ollut pakottava tarve".

KKO mainitsi pohdinnassaan mm. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Itävaltaa koskeneen jutun, jossa pääkysymys liittyi rikoksesta epäillyn kuvan julkaisemiseen. Mielenkiintoista tietysti on, että kyseisessä päätöksessä nimenomaan todettiin, että itävaltalaislehdellä oli oikeus julkaista salaiseksi luokiteltuja tietoja rikosepäilystä riippumatta tietolähteestä.

KKO ei puinut päätöksessä käräjäoikeuden tapaan toimittajan ja haastateltavan suhdetta, vaan KKO:lle riitti yllytykseen se, että tieto oli suojattava ja toimittaja oli ollut aloitteellinen.

Yhtälö on yhteiskunnan epäkohtien paljastamisen kannalta vaarallinen.

Eli toimittajille opiksi se, että jos asia on salainen niin älä edes kysy, koska jos toinen vastaa, niin kyse on yllytyksestä.

Salassapitorikoksessa yritys ei ole rangaistavaa, joten pelkällä kysymyksellä toimittaja ei sentään syyllisty yllytyksen yritykseen.

KKO:n ennakkopäätös koskee tietysti arkaluonteisen  seksuaalirikosjutun tietoja, mutta - kuten tapana on - tämän kohdan tulkintaa epäilemättä vastaisuudessa laajennetaan toimittajien ja sananvapauden vahingoksi.

Miksi tämä on huono asia? Sananvapauden merkityksestä avoimessa yhteiskunnassa voisi kirjoittaa toisen blogin, jopa ehkä kirjan. Mutta pysytään käytännön tasolla.

Ikävistä, kuohuttavista ja vaikeistakin asioista pitää voida kertoa.

Se muodostuu koko ajan vaikeammaksi. Viranomaiset ovat kaapanneet yritysmaailmasta brändiajattelun ja omalla tiedottamisellaan kertovat mielellään sellaisista asioista, jotka hyödyttävät heidän päämääriään. Väljä julkisuuslaki mahdollistaa monenlaisten asiakirjojen salaamisen ja merkittävien asioiden hautaamisen.

Julkisuus on kaventunut myös oikeuslaitoksessa. Viime vuoden lopulla tehdyn Oikeustoimittajat ry:n kyselyn perusteella oikeudenkäyntien salaaminen on lisääntynyt.

Lisää aiheesta: MOT-ohjelman toimittaja Matti Virtanen on käsitellyt juttua omassa blogissaan.