Säleikköseinä näkösuojaksi

Eteisen ja keittiön välinen väliseinä oli jossain vaiheessa purettu pois. Luultavasti ajatuksena oli ollut avaruuden lisääminen, sillä 30 vuotta sitten rivitaloasunnot suunniteltiin hiukan toisin kuin nykyisin eikä sisääntulon valoisuus ollut silloin ensisijaisen tärkeää. Hintana oli kuitenkin vapaan näköyhteyden syntyminen suoraan ruokapöydästä vessan ovelle… joten uuden asukkaan pulma oli: kuinka peittää se siten, että eteinen pysyisi edelleen mahdollisimman valoisana?

Ratkaisuksi kehiteltiin pystysuorista laudoista rakennettava, hiukan sälekaihdinta muistuttava seinä. Kun laudat ovat sopivasti 45 asteen kulmassa, näkymä olohuoneen suuntaan pysyy käytännössä avonaisena kun taas keittiöstä katsottaessa seinä näyttää aivan umpinaiselta. Materiaaliksi valittiin yleensä laudepuuna käytetty lämpökäsitelty haapa – se ei elä ja sopii pyöreiden kulmiensa ansiosta katsottavaksi mistä suunnasta hyvänsä.

Katossa erottui edelleen alkuperäisen seinän jälki. Se oli peitetty lautakotelolla, koska siinä kulki sähköjohdotus. Kotelo purettiin ja tilalle rakennettiin samanlainen, mutta paremmin uuteen ratkaisuun sopiva kotelo.

Mitoitus ja toteutus suunniteltiin paikan päällä. Päädyttiin tekemään seinä kolmesta erikseen koottavasta elementistä: matalista ala- ja yläkappaleista sekä niiden väliin tulevasta noin 180 cm korkuisesta säleikköosasta. Säleikköosan ylälaitaan kiinnitettiin rinnakkain kaksi lautaa muodostamaan hylly säilytyspaikaksi vaikkapa kukkamaljakoille. Kaikkiaan seinän korkeus on noin 240 cm ja leveys vajaat 150 cm. Laudat sahattiin oikean mittaisiksi, sahausjäljet siistittiin pyyhkäisemällä ne karkealla hiomapaperilla.

Yläkappale kiinnitettiin katossa uuteen koteloon; alakappaleen alalauta puolestaan muodostaa seinän alajuoksun ja kiinnitettiin lattialaattoihin rakennusliimalla – laattojen alla on sähkölämmitys, joten poraaminen ei tässä tapauksessa tullut kysymykseen. Elementit oli helppo koota paikan päällä ja nostella saman tien paikalleen. Laudanpätkillä mallattiin ”säleille” oikeat kulmat ja jako, ne kiinnitettiin ensin viimeistelynaulaimella varsinaista ruuvaamalla tapahtuvaa kiinnitystä varten - heftattiin, kuten sanonta kuuluu - minkä jälkeen tarkastettiin ristimitta, porattiin reiät ruuveja varten ja pantiin lopuksi itse ruuvitkin paikalleen. Reiät ovat tarpeen, sillä lämpökäsitelty puu on rakenteeltaan vähän kuin näkkileipää ja halkeaa helpommin kuin tavallinen lauta. Jos liitoksen kestävyys epäilyttää, kannattaa lisätä vielä liimaa sitä varmistamaan.

Toinen lämpökäsitellyn puun vaatimus on ruostumattomien, mahdollisesti jopa haponkestävien ruuvien käyttö. Puu on niin hapanta, että muuten se syö ruuvin pikku hiljaa poikki. Myös viimeistelynaulaimeen on saatavissa ruostumattomia nauloja.

Paikat tarkistettiin lasermitalla, mutta kyllä vanhalla kunnon vatupassilla ja luotilangalla pärjää aivan yhtä hyvin. Ala- ja keskielementit kiinnitettiin ensin toisiinsa, liimattiin lattiaan ja lopuksi nostettiin paikalleen yläkappale. Sen ylälauta kiinnitettiin kattokoteloon viimeistelynaulaimella, jotta ruuvinkantoja ei jäisi näkyviin; sama tehtiin elementtien ”vapaan” pään pystylaudalle. Toiseen, vanhan seinän päätyyn tuleva lauta puolestaan kiinnitettiin ruuveilla, mutta nekin porattiin sopivasti piiloon vaakalautojen alta.

Lämpökäsitellylle puulle ominainen tuoksu katoaa nopeasti lämpimässä huonetilassa. Valmis seinä kannattaa suojata sopivalla pintakäsittelyllä - vahaus, parafiini ja lakka ovat kaikki hyviä vaihtoehtoja. Kannattaa muistaa, että lämpökäsitelty puu imee tavallista vähemmän, joten ainetta on levitettävä ohuempina kerroksina ja sen kuivumista on odoteltava pidempään.

Lisätietoja:

(JKA 8.2.2008)

Lue myös:

    Uusimmat