Wigwam-yhtyeen paluu on sykähdyttävä hetki 70-luvulla rock-musiikin mukana kasvaneille. 50-vuotiasta yhtyettä arvostaa korkealle myös myös uusi sukupolvi polvi eikä bändin herroja enää liikuta se, että maailmanvalloitus jäi tekemättä. Ei ollut kuulemma rahaa muuttaa Britanniaan – eikä tainnut olla oikein paloakaan.
Wigwam soittaa Kulttuuritalon lavalla soundcheckiä, joka muuttuu jonkinlaiseksi kenraaliharjoitukseksi. Läpi käydään useampikin biisi. Nuclear Nightclub, Freddie Are You Ready, Grass for Blades.
Muiden muassa näiden biisien äärellä herää se vanha kysymys: Onko joku joskus tehnyt Suomessa näin hienoa musiikkia?
Onneksi on.
Rahaa ei mietitty koskaan
Rechardt tuli bändiin 1970-luvun alussa, kun syksyllä 1968 koottu yhtye oli hajoamisen partaalla.
– Wigwamilla ei ollut silloin lainkaan kitaristia. Minä astuin monttuun. Urkuri Jukka Gustavson ja basisti Pekka Pohjola – kaksi järkälettä – olivat eronneet bändistä.
Pian 1975 ilmestyi Nuclear Nightclub, jolle myös Rechardt sävelsi teoksia nokkamies Jim Pembroken kanssa. Levy nousi Suomen listaykköseksi. Progressiivisen rockin puritaanit haukkuivat levyä miltei kaupalliseksi popiksi.
– Emme me mitään kaupallisuutta ajatelleet levyä tehdessä. Ajan hengen mukaisesti emme ajatelleet rahaa yhtään musiikin äärellä. Pääasia, että musiikki oli hienoa, juuri sellaista kuin me halusimme tehdä, muistelee Rekku Rechardt.
