Saija harrastaa kukkien kuvaamista

Puistomainen rinnetontti aukeaa laajana nurmikenttänä, jota ryhdittävät istutukset, kallio ja metsä. Pihan katseenvangitsijoina kohoavat suuri vaahtera ja iso koivu, kookkaimpien puiden ympäri eivät edes miehen kädet yllä.

– Tontti on aikanaan raivattu metsästä. Talon alta kaadettiin 40–60 tukkia, jotka sahattiin laudoiksi ja tulihan siitä polttopuitakin pitkäksi aikaa, kertoo muun muassa vuoden 1999 Miss Suomen toisena perintöprinsessana ja Onnenpyörätyttönä tunnettu Saija.

Nurmikko on todella vaikuttavan kokoinen. Saijan mukaan jopa ajettavalla ruohonleikkurilla nurmikentän hoitoon menee kerralla kolmisen tuntia. Pihalla on tilaa temmeltää ja pelailla, varsinaista oleskelua varten talon seinustalle on rakennettu viihtyisä terassi.

– Näin suuri tontti on jo kokonsa puolesta haasteellinen, kaikkiaan neliöitä on 6 000. Olen miettinyt, että puutarhasuunnittelija voisi katsoa, mitä kasveja pihaan voisi hankkia ja mihin ne kannattaisi istuttaa, hän pohdiskelee.

Kevät on multapeukun onnen aikaa

Saija on perustanut pihaansa erilaisia kukkapenkkejä, joita hän nauraen kuvailee sekameteliksi. Penkeissä kukoistavat vaivattomat perennat, kuten vuorenkilpi, iirikset ja kurjenmiekat. Pienet havut tuovat ikivihreää syvyyttä istutuksiin.

– Tykkään selkeistä kokonaisuuksista. Ei mitään sellaista, jota pitäisi olla jatkuvasti nyppimässä. Kitkemistä on kyllä aina, sillä en pidä hakkeesta, joka vanhemmiten harmaantuu ja vaatii uusimista. Yritän hillitä rikkaruohoja istuttamalla esimerkiksi perennapenkkeihin maanpeitekasveja, hän kertoo.

Talon oikealla puolella on pieni kivikkotarha istutuksineen. Sinne Saija on suunnitellut pientä vesiaihetta.

– Etenkin keväällä ja kesällä on aina intoa tehdä ja puuhastella ulkona, syksyn duunit jäävät vähemmälle. On ihana odottaa kasvun ihmettä ja seurata kaiken kasvamista. Rakastan kukkien valokuvaamista, ja minulla on kukkakuvia vaikka millä mitalla, hän kertoo.

Sinisävyistä kukkaloistoa

Pihan kukkaloisto alkaa joka kevät etelärinteestä. Siellä auringonpaiste herättelee jo varhain lämpimässä kukkapenkissä kasvavat krookukset, tulppaanit ja narsissit. Pihasta löytyy myös sinivuokkoja ja yksi punavuokko sekä Saijan sanoin yksi pläntti valkovuokkojakin.

– Seuraavaksi hankin terasseille kesäkukkia, esimerkiksi viime kesänä ihastuin mustasilmäsusannaan. Oranssi-mustat kukat sopivat hyvin suuriin mustiin ruukkuihin, hän muistelee.

Onnistuneissa istutuksissa oli myös yrttikasveja, kuten salviaa sekä verbenaa ja orvokkeja. Amppeleissa viheriöi muratti. Saija kertoo kesäkukka-asetelmien syntyvän ex tempore, ilman pitkällisiä suunnitelmia, siltä pohjalta, mikä tuntuu silloin kivalta.

Saijan lempiväri on liila, ja kesäkukiksikin valikoituu usein sinistä ja violettia, joita terästää keltainen. Punaisia kukkia ei hänellä juuri ole ollutkaan.

– Pelakuista en pidä, enkä ole vielä lämmennyt petunioille. Ruusut vaikuttavat liian hankalilta hoitaa esimerkiksi leikkaamisen takia. Muutama vanha villiruusu kasvaa pihassa lähinnä omillaan, hän paljastaa.

Ansarista pöytään

Jo ennen oman talon rakentamista Saijalla oli kasvihuone äidin ja isän pihassa, jossa se on edelleen. Onneksi vanhemmat asuvat naapurissa, joten ansarin emännällä ei ole pitkä matka hoitamaan tomaatteja, paprikoita ja salaatteja.

– Viime vuosi oli niin täynnä vauvanhoitoa, etten laittanut kasvihuoneeseen mitään. Tänä keväänäkään en ole kylvänyt yhtään siementä, joten tässä on ehkä lähdettävä taimikaupoille, hän sanoo naurahtaen.

Saija kasvattaa myös itse sipulit ja mansikat. Pihan vanha kirsikka- ja luumupuu eivät yllä huikeisiin tuotantolukuihin, mutta koristavat kauniisti ympäristöä.

– Pihan ja puutarhan hoitamisen pitäisi olla rentouttavaa. Mikä olisi hienompaa, kuin nauttia kylmää juotavaa terassilla sen jälkeen, kun on perannut neljä tuntia kukkapenkkiä, hän kuvailee.

Teksti: Pirjo-Margit Lehtinen / Mediafocus
Kuvat: Saija Palin