Ero sähkön Suomen ja muiden Pohjoismaiden aluehinnoissa on venähtänyt kesällä poikkeuksellisen suureksi. Suomen perjantain aluehinta oli 53,51 euroa, Pohjois-Ruotsin aluehinta 37,68 euroa ja Pohjoismaiden keskiarvoa kuvaava systeemihinta 34,42 euroa megawattitunnilta.
Viime vuonna ero Suomen ja Ruotsin välillä oli vain 5 prosenttia. Tämän vuoden kaltaisia eroja syntyi viimeksi vuonna 2015.
Energiateollisuuden energiamarkkinoista vastaava johtaja Pekka Salomaa arvioi, että tilanteen jatkuessa sähkön kuluttajahintojen nousuun on syntymässä painetta. Trendi on tänä vuonna ollut kuitenkin vastakkaiseen suuntaan.
– Tarjoushinnat ovat tämän vuoden alusta olleet pikemminkin laskemaan kuin nousemaan päin, Salomaa kertoo.
Aluehintojen eriytyminen johtuu siitä, että sähkön siirrossa on pullonkauloja hinta-alueiden välillä.
– Rajansiirtokapasiteetti on täydessä käytössä lännestä itään, eli Ruotsista Suomeen päin, Salomaa sanoo.
Fortumin tuotannosta ja sähkökaupasta vastaava johtaja Simon-Erik Ollus arvioi, että rajansiirtokapasiteetin pitäisi olla selvästi vahvempi kuin nykyisin.
– Tilanne, että jollakin hinta-alueella on korkeampi hinta kuin muilla hinta-alueilla, kertoo siitä, ettei verkko ole riittävän vahva, Ollus sanoo.
Pohjoismaisten sähkömarkkinoiden systeemihinta heijastelee hänen mukaansa vahvasti Norjan vesivoiman hintaa. Systeemihinta lasketaan Norjan, Ruotsin, Tanskan, Suomen ja Baltian maiden aluehintojen keskiarvosta. Alueita on 12.
– Aluehintakomponentit edustavat pullonkauloja kantaverkossa. Täydellisessä maailmassa systeemihinta olisi sama koko hinta-alueella, mutta todellisuudessa meillä vallitsee kysynnän ja tarjonnan epätasapaino eri hinta-alueilla. Suomen korkeampi hinta kertoo siitä, että (Suomessa) on enemmän kulutusta kuin tarjontaa, Ollus arvioi.