Ryöstäjä painoi aseen poliisimiehen ohimolle ja hoki "TAPAN SINUT" – vanhempi konstaapeli kertoi omin sanoin, miten joutui Porvoon poliisiampujien ansaan

Partiokaveri pääsi pakoon pusikkoon

– Olen ilmeisesti laittanut poliisiauton oven kiinni ja samalla näen aseen osoittavan minua eli olin niin sanotusti "piikillä". (Ylikonstaapeli) lähti samanaikaisesti siirtymään "takaviistoon" poliisiauton vasemmalla puolella ja jossain vaiheessa tein hänestä havainnoin hänen hakiessa suojaa kadun ja kiinteistön sisääntuloväylän kohdalla pusikkojen takana. Siellä näin hänen kätensä olevan virve radion näppäimillä. Itse jäin seisomaan heti poliisiauton apukuskin oven ulkopuolelle ja jouduin nostamaan kädet ylös rauhoittaakseni tilannetta, koska muuta mahdollisuutta minulla ei ollut.

– Näin molemmat henkilöt, mutta minun "fokus" kiinnittyi ainoastaan tähän asehenkilöön ja aseeseen. Tiedostin tämän toisen henkilön, mutta tilanteessa syntyvä "putkinäkö" esti siinä tarkemmat havainnot. Näin kuitenkin alkuvaiheessa ainoastaan yhden aseen. En muista sanoivatko miehet mitään, kun tulivat minua kohti. Miehet tulivat minun luo ja aika heti käänsivät minut ympäri ja se, jolla oli ase oli minussa enemmän kiinni. Sen huomasin, että henkilön sormi oli koko ajan liipaisimella. Ase oli tilanteessa minun ohimolla ja takaraivolla vuoron perään. Enimmäkseen ase oli takaraivolla ja piippu oli kiinni päässäni, koska sen tunsin. Tilanteen kireys kasvoi koko ajan. Alussa tuntui, että tämä voisi vielä selvitä, mutta tilanne kiristyi kuitenkin loppua kohti.

Aseella uhannut mies puhui suomea murtaen. Kielimuuria ei vanhemman konstaapelin mukaan ollut. Asetta pidellyt mies oli tilanteessa päähenkilö, toinen oli vähän hiljaisempi, vanhempi konstaapeli kuvasi kuulustelijoille.

Asemiehellä oli oikeassa kädessä tatuointi, joka jatkui hihan alle. Molemmat miehet olivat parrakkaita, tummahiuksisia ja noin 20-30-vuotiaita. Vaatteet olivat tummia.

"TAPAN SINUT"

Miehet pitivät vanhempaa konstaapelia ”kilpenään” paenneen ylikonstaapelin suuntaan.

– Minä yritin rauhoittaa miehiä sanoamalla "rauhoittukaa, rauhoittukaa teidän ei tarvitse tappaa minua". Henkilö jolla oli ase sanoi moneen kertaan tilanteessa, että mä "TAPAN SINUT". Tilanne kiristyi koko ajan ja mietin yritänkö ottaa aseesta kiinni vai en, mutta tilanne oli niin vaikea, että sitä en tehnyt. Tilanteen aikana yritin kumartua etuviistoon, mutta minut vedettiin aina takaisin pystyyn "kilveksi". En osaa tarkkaan sanoa kuinka he pitivät minusta kiinni, mutta kuitenkin sen verran, että tunsin olevani heidän "hallussa".

Miehet käskyttivät tilanteesta pois päässyttä ylikonstaapelia pudottamaan aseensa ja ylikonstaapeli käskytti samoin asemiehiä. Sitten miehet ampuivat ensimmäisen laukauksen ylikonstaapelin suuntaan.

"Tulen kuolemaan tässä tilanteessa"

– En nähnyt mihin luoti meni. Minulta meni kuulo joksikin aikaan laukauksen seurauksena ja tunsin aseen paineaallon oikealla puolellani. Tämä todisti, että kyseessä oli oikea ase ja tilanne kiristyi koko ajan ja alkoi näyttää, että he oikeasti tappavat minut.

Kuulon menettämisen vuoksi vanhempi konstaapeli ei osannut sanoa, ammuttiinko yksi vai useampi laukaus. Laukauksen jälkeen hän kertoo menneensä enemmän kyyryyn, jolloin hänet vedettiin ylös. Silloin myös asemies yritti ottaa haltuunsa vanhemman konstaapelin vyöllä olleen virka-aseen sanoen: "ANNA SUN ASE TAI ME TAPETAAN SUT".

–  Tilanne hieman rauhoittui siinä vaiheessa ja he ensimmäisen kerran kuuntelivat mitä minä sanoin heille. ja veti aseen kotelosta. Sen jälkeen tiesin, että molemmilla on aseet varmuudella. Sitten sanottiin, että "aseet autosta".

– He sanoivat, että haluavat aseet autosta tarkoittamatta mitään tiettyä asetta, kuitenkin heillä oli jokin tieto, että autossa voisi olla aseita. Samalla minulle taas toistettiin, että he tappavat minut elleivät saa aseita. Sanoin muistaakseni, että auto on lukossa ja minulla ei ole avaimia. Oletin näin olevan, koska aina paikalle saapumisen jälkeen ovet laitetaan lukkoon. Viimeistään tässä tilanteessa minulle tuli tunne, että tulen kuolemaan tässä tilanteessa.

Pääsi pakenemaan ihmeen kaupalla, ryöstäjät ampuivat perään

Apukuskin ovi saatiin kuitenkin auki. He yrittivät vetää auton aselaatikkoa auki, jolloin vanhempi konstaapeli kertoi ettei hänellä ole avainta.

– Toisen miehistä "räplätessä" lukkoa toinen piti asetta edelleen minun ohimolla. Jonkin ajan kuluttua asemiehen käsi laski sivulle ja minä seisoin siinä vaiheessa kohti poliisiautoa vasenkylki kohti katua. Silloin katsoin ainoaksi mahdollisuudeksi lähteä tilanteesta karkuun ja lähdin juoksemaan poliisiauton oikean peräpään ohitse kadulle ja sitä pitkin Koneistajantietä oikealle pihalta tullessa. Muutaman juoksuaskeleen jälkeen tunsin, että kylkeen/selkään osui kaksi tai kolme luotia.

Luotien seurauksena vanhempi konstaapeli kaatui eteenpäin maahan ja loukkasi lievästi vasemman polvensa. Hän pääsi kuitenkin nopeasti ylös ja jatkoi juoksemista. Tekijät ampuivat hänen peräänsä lisää laukauksia.

– Kipu oli osumien jälkeen kova. Juostessani siitä eteenpäin en tiennyt oliko luodit menneet lävitseni ja tulisinko hetken kuluttua ns. tippumaan maahan niiden vaikutuksesta ja sen vuoksi pyrin ehtimään riittävän kauas tapahtumapaikasta. Muutaman sadan metrin juoksun jälkeen kuulin metsästä rapinaa ja minun piti jatkaa siirtymistä pitemmälle, koska luulin, että miehet seuraavat minua.

Hän pääsi teollisuusalueen läheiselle Kantokujalle, mistä poliisipartio tuli noutamaan häntä. Hänet kiidätettiin ambulanssilla sairaalaan. Vasta sairaalassa selvisi, että luodit olivat osuneet luotiliiveihin.

Juttua korjattu kello 13.20: Päivämäärää korjattu, vuorokausi oli ehtinyt vaihtua ennen kuin hätäpuhelu teollisuusalueelle soitettiin.