Japani, 2005. Ohjaus ja käsikirjoitus: Naoko Ogigami. Kuvaus: Tuomo Virtanen. Leikkaus: Shinichi Fushima. Tuotanto: Mayumi Amano. Musiikki: Tatsuro Kondo. Pääosissa: Satomi Kobayashi, Hairi Katagiri, Masako Motai, Jarkko Niemi, Markku Peltola. Kesto: 104 min. Levittäjä: Sandrew Metronome.
Ruokala Lokki olisi tuskin ilman Suomi-miljöötään päätynyt meillä teatterilevitykseen. Käsikirjoittaja-ohjaaja Naoko Ogigami on mitä ilmeisimmin suuri Aki Kaurismäki –fani, mikä näkyy hänen elokuvansa hiljaisesti elämää tarkkailevista ihmisistä. Markku "Mies vailla menneisyyttä" Peltolakin pistäytyy elokuvan pienessä roolissa neuvomassa, kuinka hyvä kahvi valmistetaan. Helsingin maisemia katsellaan kuin vanhentuneissa matkailumainoksissa.
Tarina alkaa, kun japanilainen Sachie avaa pienen ravintolan Helsingin Punavuoreen. Ruokalistalla on pääasiassa riisipalloja, japanilaista sielunruokaa. Ravintolan ainokainen asiakas tuntuu kuitenkin olevan japanilaisuuteen hurahtanut nuorimies nimeltä Tommi Hiltunen, joka hänkin tilaa yleensä vain kahvin. Kun Sachie tapaa kaksi muuta Helsinkiin ajautunutta japanilaisnaista, yhteiseksi hankkeeksi tulee Ravintola Lokin suosion nostaminen. Suomalaisia täytyy ensin houkutella korvapuustien ja laatukahvin avulla kuppilaan, jotta he voisivat löytää japanilaisen ruuan nautinnon.
Kaurismäkeläistä elokuvassa ovat jurot, melankoliset, viinasta tykkäävät suomalaiset ja hiljainen, toisinaan suorastaan tylsäksi pysähtynyt kerronta. Elokuva tarkkailee henkilöitään herttaisen naiivisti, mutta jättää samalla liikaa kertomatta. Miksi nämä naiset ovat tulleet Helsinkiin? Muut sivuhenkilöt lipuvat tarinan sisään ja sieltä ulos jättämättä isoa jälkeä itsestään. Elokuvassa ylistetään metsien ja hiljaisuuden merkitystä suomalaisille, harrastetetaan japanilaista polvikävelyä, ollaan jatkuvasti kohteliaita ja varautuneita.
Tarinaan on lisätty japanilaista filosofiaa ja hieman sumeaksi jäävää mystiikkaa. Kulttuurit törmäävät elokuvassa toisiinsa lempeästi. Japanilaisissa ja suomalaisissa on ilmeisesti sittenkin paljon samaa, jos elokuvaan on uskominen. Marimekko ja suomalainen muotoilu ovat elokuvassa kiitettävästi esillä. Kahvila Suomesta (elokuvan Ravintola Lokki) on kuulemma tullut japanilaisturistien tärkeä nähtävyys. Ruokala Lokki on sympaattinen kuriositeetti, joka muistuttaa enemmän elokuvakoulun lopputyötä kuin täysveristä elokuvaa.
teksti: Minna Karila