Vatsan täyttäminen on usein rutiininomainen ja pikainen toimitus päivän töiden, harrastusten ja television lempiohjelmien lomassa. Mauttoman ja tuoksuttoman täytteen sijasta vatsaansa sekä aistejaan voi helliäkin ylellisillä raaka-aineilla ja ruokalajeilla.
Manolo Blahnikin avokkaat, Cartierin korut, Burberryn huivit, Jean Paul Gaultierin muotivaatteet ovat kaikki piristäviä ja kivoja hankintoja, joiden avulla voi kiilata eliitin joukkoon. Luksustuotteiden haaliminen tosin paljastaa nousukkaat valonnopeudella, sillä nykypäivänä todellista eksklusiivisuutta on itsensä hemmotteleminen. Mikäpä hellisikään aisteja ja kehoa samoin kuin hyvä ruoka!
Toki asiantunteva catering-palvelu voi tuoda palvelun kotiin tai kesähuvilallekin, mutta miten on yleisten puitteiden laita? Kotoisaa, lämminhenkistä ja persoonallista taatusti, mutta voiko kotioloissa todella nousta tähtiin? Ettei vain keskeneräinen remontti pääse kurkkaamaan silmänurkasta tai nurkassa rauhassa seittiään kutova hämähäkki osumaan silmään, etteivät vain tekemättömät työt pääse luiskahtamaan muovitaskustaan? Ylelliseen ateriaan eivät kuulu huolet huomisesta, nykyhetkestä eikä eilisestä, eivätkä ehdottomasti paperiset lautasliinat, puristelasiset viinilasit, kivitavarasta tehdyt lautaset ja eripariset kattilat pöydällä.
Kulinaarisia nautintoja voi toki väsäillä omassakin keittiössä, mutta moniko ylellinen ilta on oikeasti alkanut emännän hikoillessa kiehuvien kattiloiden ja hohkaavan uunin ääressä? Kampaustaan, ehostustaan ja vaatteitaan rakastavan naisen on siis syytä tarpeeksi selkein välimerkein kääntää myös kavaljeerin kompassi kohti tasokkaan ravintolan valmista pöytää.
On nautinto antautua palveltavaksi. Taustalla soi miellyttävä musiikki, askelten äänet uppoavat aistikkaisiin verhoihin,
tuolinpäällisiin, viherkasveihin ja tärkättyihin valkoisiin liinoihin. Pöydillä kimaltavat kristalli, valkoinen posliini ja kiillotettu teräs, jos hopeaa ei ole katettu. Tuoreet kukat ja sytytetyt kynttilät ovat huomionosoitus ruokailijalle, joka nauttii vienosta laventelin tuoksusta leväyttäessään pellavaisen lautasliinan syliinsä. Ruoka tarjoillaan jokaiselle erikseen omalla lautasella eli Le l´assiette.
Sallittakoon vain maratoonareille tankkaus juosten. Onnistunut ateria vaatii myös ruokahalua ja väljän aikataulun. Usein jo ruokalistan tutkiminen saa ajatukset pois arjen harmaudesta.
Hanhenmaksaa burgeriin
Ravintolamaailmassa muodit vaihtuvat siinä kuin muillakin elämänalueilla. Laadukkaista raaka-aineista ei silti mikään tuulahdus ole vaatinut luopumaan, välillä maailmankuulut kokitkin vain ovat järjestäneet ne eri tavoin. Pienten kokkiravintoloiden suosio on kasvanut lähes räjähdysmäisesti sekä meillä että maailmalla, enää kallis ranskalainen keittiö ei ole ainut vaihtoehto ylelliselle aterialle. Tosin Ranskaa voidaan edelleen pitää johtavana ruokamaana, jonka rajojen sisältä löytää kaikki kulinaariset aarteet.
Nyt arvostetaan raaka-aineita ja yksinkertaisia makuja; tuoreet vihannekset ja hedelmät, liha, kala, juustot ja leivät ovat myös muodikkaan slow food -aatteen perusjalat. Pikaruokaan fakkiutunutkin voi tietysti juhlan kunniaksi nauttia ylellisen aterian, miltä kuulostaisi esimerkiksi hanhenmaksalla täytetty hampurilainen, jonka päälle on veistetty pari lastua mustaa tryffeliä?
Aistit hereille pienillä herkuilla
Ylelliseen ateriaan kuuluu alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka. Herkuttelun voi aloittaa esimerkiksi aina eleganteilla viiriäisenmunilla, jotka tarjoillaan pienistä annosvuoista sherryllä maustettuun lihaliemihyytelöön peitettyinä. Juuri ennen tarjoilua annokset koristellaan ranskankermalla tai smetanalla ja kaviaarilla.
Ehkä aluksi maistuukin keitto. Kuuluisa ranskalainen keittiömestari Paul Bocuse esittelee à la carte -kirjassaan tryffelikeitto Elyéen, jota hän on tarjoillut muun muassa maansa entiselle presidentille Valéry Giscard d’Estaingille. Tryffeleiden lisäksi voitaikinakuoren alla hautuneessa keitossa on hanhenmaksaa, vihanneksia ja kananrintaa.
Kesällä kylmät keitot ovat virkistäviä ja omiaan keveinä alkuruokina. Kylmä kurkkukeitto on tietenkin klassikko, mutta sen sijaan voisi joskus maistaa vaikkapa muista vihanneksista tai juureksista tehtyjä keittoja, kuten artisokkaa. Joka tapauksessa jäämurskan päällä tuotu keittokuppi tuntuu hemmotteluhetken juhlavalta aloitukselta.
Riistaa vai sisäfileetä?
Pääruoaksi voisikin valita ankanrintaa karhunvatukka-appelsiinikastikkeella, onhan ankka hyvin mehevää ja maistuu miedosti riistalle. Syksyyn sopii myös fasaani, jonka metsästysaika alkoi syyskuussa ja jatkuu marraskuulle. Punaviinipohjainen kastike korostaa upeasti linnun hienoa makua.
Lammastakaan ei tule kotona laitettua, varsinkaan mehevää ateriaa, joten ammattilaisten valmistama annos vienee kielen mennessään. Esimerkiksi limetti ja pernod maustavat lampaankyljykset uudella tavalla, vaikka rosmariiniin ja valkosipuliin edelleen luotetaankin.
Mehevän liharuuan ystävä voi valita myös stuffato du manzon eli italialaisen patapaistin, jonka täyteläisen kastikkeen salaisuus ovat punaviini, pekoni, valkosipuli ja tomaatti. Vasikanmaksa, vasikanselkä ja fileepihvit ovat myös herkkusuiden suosikkeja. Toki porsaskin käy juhlapöytään, miltä kuulostaisivat vaikkapa sisäfileet, jotka on maustettu luumuista ja calvadoksesta arominsa saavalla kastikkeella?
Suklaa kruunaa aterian
Jälkiruoka kruunaa hyvän aterian. Marjaiset ja hedelmäiset juustotortut ovat nykyään hyvin suosittuja, mutta perinteiset makeat herkut ovat arvossaan vuodesta toiseen. Sokerileivillä päällystetty kermavanukas eli charlotte kärsii turhaan vanhanaikaisuuden painolastista. Olisiko aika nostaa tämä herkku taas esille? Tarinan mukaan ranskalaiset loivat charlotte malakoffin ohjeen vuonna 1855 valloitettuaan Krimin sodassa venäläisen Malakoffin linnoituksen.
Kevyempi vaihtoehto on esimerkiksi jääkulhoon tehty kuohuviinisorbetti. Monen mielestä vain suklaasta saa täydellisen jälkiruuan, joten suklaamousse, suklaakakku, suklainen juusto- tai mansikkatorttu ovat oivallisia valintoja.
Juustojen nauttiminen kaiken tämän herkuttelun jälkeen tarjoaa paitsi kaivatun lepohetken, myös apua ruuansulatukselle.
Teksti: Pirjo-Margit Lehtinen
Kuvat: Shutterstock