Kirjailija, taiteilijaprofessori Lassi Nummi on menehtynyt eilen Haartmanin sairaalassa Helsingissä. Hän oli kuollessaan 83-vuotias. Lassi Nummi oli suomalaisen modernismin keskeisiä lyyrikoita, vaikka hän kirjoitti myös perinteistä runoutta.
Syvästi sivistyneen Nummen aiheet vaihtelivat idän kulttuurista antiikkiin, kristinuskoon ja Suomen historiaan. Hienostunut maailmankansalainen kirjoitti myös perinteisistä teemoista, kuten rakkaus, kuolema ja elämän vilahtaminen ohi. Runoissaan hän ehti käsitellä kaikkia elämän tuntoja.
Herkän runoilijan kokoelmat olivat alkuun rönsyilevän impressionistisia, mutta muuttuivat loppua kohden yhä enemmän mietiskeleviksi ja tyylikkään eleettömiksi.
Arvostetun Lassi Nummen runoja on ilmestynyt käännöksinä esimerkiksi ruotsiksi, englanniksi, saksaksi, norjaksi, unkariksi, romaniaksi, venäjäksi ja puolaksi.
Nummi toimi pitkään myös eri lehtien avustajana, Uuden Suomen kulttuuritoimittajana sekä Suomen raamatunkäännöskomiteassa. Helsingin yliopiston filosofinen tiedekunta kutsui Nummen kunniatohtorikseen vuonna 1986.
Nummen isän oli rovasti Yrjö Nummi ja hänen poikansa muun muassa kirjailijana menestynyt Markus Nummi.
FAKTAA:
Nummi on vihitty Helsingin yliopiston filosofian kunniatohtoriksi (1986) ja teologisen tiedekunnan kunniatohtoriksi (2000). Taiteilijaprofessori hän oli vuosina 1990-1995.
Nummi sai kirjallisuuden valtionpalkinnon viisi kertaa 1950-83 ja muun muassa kirkon kirjallisuuspalkinnon 1983. FT h.c. 1986. Hän oli Suomen raamatunkäännöskomitean keskeinen jäsen.
TEOKSET:
Timanttiajo, 1948, nuorten seikkailuromaani salanimellä Jukka Kangas
Intohimo olemassaoloon, 1949, runoja
Vuoripaimen, 1949, runoja
Maisema, 1949, proosarunoelma
Ristikot, 1952, novellikokoelma
Viha, 1952, romaani
Tahdon sinun kuulevan, 1954, runoja
Taivaan ja maan merkit, 1956, runoja
Kuusimittaa ja muita säkeitä, 1963, runoja
Keskipäivä, delta 1967, runoja
Runoilijan kalenteri 1959-1960, 1968, proosaa
Toinen kalenteri, 1961-1963, 1969, proosaa
Linna vedessä, 1975, runoja
Lähdössä tänään, 1977, runoja
Runot 1947-1977, 1978, runoja
Maisema ja muuta proosaa, 1980, proosaa
Heti, melkein heti, 1980, runoja
Kaksoiskuva, 1982, runoja
Hiidentyven, 1984, runoja
Matkalla niityn yli, 1984, runoja
Joulukonsertto, 1987, runoja
Maailma, yhä, 1988, runovalikoima
Requiem, partituuri Leonid Bashmakovin sävellykseen, kantaesitys
Tampereen Sävel -juhlissa kesäkuussa 1989
Karu laidunrinne, 1989, runoja
Requiem, 1990, runoja
Portaikko pilvissä, 1992, runoja
Hengitys yössä, 1995, runoja
Seitsemän kirjaa, runot 1978-1997, 1998
Välimeri, runoja, 2000
Perillä, valmiina lähtöön, runosarja ylioppilastutkinnon 150-vuotisjuhlaan 2002
Olemassa toisillemme, runoja, 2003
Kaikki elämän valo -Runot 1998-2007 (sisältää kokoelmat Isoisän runot, Välimeri ja Olemassa toisillemme), 2008
Meren ja runon aallot -Esseitä ja puheenvuoroja (toimittanut Tuulia Toivanen), lokakuu, 2008
PALKINNOT:
Kirjallisuuden valtionpalkinto vuosina 1950, 1964, 1968, 1978, 1983
P.E. Svinhufvudin muistosäätiön taidepalkinto 1976
Kirkon kirjallisuuspalkinto 1983
Otavan kunniapalkinto 1984
Koskenniemi-palkinto 1985
Uuden Suomen Suometar-palkinto 1990
Savonia-palkinto 1991
Vuoden runoilija 1993
Valtion taiteilijaeläke 1995
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Aleksis Kiven rahaston palkinto kirjallisesta elämäntyöstä 2006
Kirkon tunnustuspalkinto Mikael Agricolan risti 2009
Suomen Kirjailijaliiton tunnustuspalkinto 2010
(lähde: otava.fi)