Arvostetun antropologi Helen Fisherin mukaan rakkauden huuma kestää kaksi–neljä vuotta. Uusin tutkimustieto kuitenkin osoittaa, että Fisher on hiukan liian optimistinen romanttisen rakkauden kestävyyden suhteen. Näyttää nimittäin siltä, että rakkauden polttavin liekki jaksaa lepattaa ainoastaan vuoden päivät.
PEA ja NGF
Professori Dorothy Tennovin mukaan romanttinen rakkaus saa alkukipinänsä, kun ihminen alkaa kiinnittää intensiivisesti huomiota määrättyyn henkilöön. Rakastunut ihminen ajattelee pakkomielteenomaisesti rakkautensa kohdetta, on hänestä tunneperäisesti riippuvainen ja kaipaa tunnesidettä tämän kanssa. Romanttinen rakkaus saa henkilössä aikaan euforian ja lisää henkistä energiaa.
Helen Fisherin mukaan rakkauden huuman saa aikaan hormoni nimeltä fenyylietyyliamiini (PEA). PEA:ta onkin usein kutsuttu rakkauden molekyyliksi sen vuoksi, että sen määrän on huomattu kohoavan korkeuksiinsa rakastuneilla. Hullaantunut tunne johtuu siitä, että tämä pieni molekyyli on amfetamiinin luonnollinen vastine. Amfetamiiniyhteyden lisäksi on havaittu, että PEA sijaitsee joidenkin hermosolujen päässä ja auttaa impulssien siirtymistä hermosolulta toiselle. Tutkija Michael Liebowitzin mukaan tunnemme rakkauden huumaa, kun limbisen järjestelmän neuronit ovat tyydyttyneet tai tulleet herkäksi PEA:sta ja stimuloivat tämän jälkeen aivoja.
Uusi italialainen tutkimus osoittaa, että rakastumisen aikana elimistössä tapahtuu myös muita muutoksia kuin PEA:n voimakas erittyminen. Pavian yliopiston tutkijat selvittivät 58 hiljattain rakastuneen ihmisen plasman neurotrofiinien (hermoston kasvutekijä) tasoja. Saatuja tuloksia verrattiin kontrolliryhmän vastaaviin arvoihin. Aikaisemmin on saatu selville, että neurotrofiinit ovat pelkojen, mielenkuohujen ja käyttäytymismuunnosten potentiaalisia välittäjiä.
