Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan lähtökohtana on Suomen ja suomalaisten etujen turvaaminen ja kansakunnan ulkoisen turvallisuuden varmistaminen.
Tästä lähtökohdasta käsin olemme kulkeneet vuosikymmenten kuluessa perinteisestä puolueettomuuspolitiikasta Euroopan Unionin jäsenyyteen. Olemme nähneet, että Suomen turvallisuus toteutuu parhaiten osana Euroopan Unionia, huolehtimalla omasta puolustuksesta ja pysyen sotilasliittojen ulkopuolella.
Olemme integroituneet osana Euroopan yhdentymisprosessia selkeästi länsi-eurooppalaisten joukkoon. Jäsenyys Euroopan Unionissa on muotoutunut selkeäksi osaksi ulko- ja turvallisuuspoliittista kokonaisuuttamme.
Tätä kokonaisuutta ovat tasapainoisella tavalla täydentäneet syvenevä yhteistyö erityisesti Ruotsin kanssa ja rauhankumppanuus Naton kanssa. EU:n jäsenvaltiona olemme kaiken aikaa omalla ulkopolitiikallamme huolehtineet niin pohjoismaisesta yhteistyöstä kuin hyvistä naapurisuhteista Venäjän kanssa.
Suomi on ollut arvostettu rauhanturvaamisen aktiivinen toimija ja kehitysapurintamalla vakaa YK:n kumppani, kansalaisjärjestöjen ja kahdenvälistä toimintaa unohtamatta.
Ulkopolitiikassa on ollut tärkeänä elementtinä laaja puolueiden ja ulkopolitiikan toimijoiden välinen yhteisymmärrys.
Muutokset niin Euroopassa kuin maailmallakin haastavat ulkopolitiikkaa ja päätöksentekoamme. Venäjän toiminta Ukrainassa ja Krimin laiton liittäminen Venäjään ovat nostaneet uusia huolenaiheita Euroopassa. Jännitys on lisääntynyt ja turvattomuus on kasvanut. Toimia ja vastatoimia tehdään laajalla sotilaallisella rintamalla.
Irakin sodasta ja arabikeväästä alkanut kehitys ovat puolestaan mullistaneet politiikan todellisuutta ja valtioiden välisiä suhteita niin Lähi-idässä kuin kaikissa arabimaissa. Sisällissodat ja ulkopuolisten valtioiden puuttuminen tilanteeseen ovat osaltaan synnyttäneet laajan pakolaisaallon, jolla on vaikutuksia myös kaikkien eurooppalaisten ihmisten elämään.
Radikaali-islamistien nousu ja terrorismi ovat todellisuutta myös Euroopassa. Pariisin terroristi-isku 2015 on johtanut myös Euroopan Unionin perussopimuksen avunantolausekkeen aktivoiniin. Ranska on todennut olevansa sodassa terrorismin kanssa ja tällä perusteella pyytänyt myös Suomelta apua. Suomen valtionjohto on ilmoittanut olevansa valmis Ranskan tukemiseen ja tähän liittyviä keinoja parhaillaan haetaan.
Tässä voimakkaassa muutoksessa kansallisen yhteisymmärryksen merkitys korostuu. Se on tärkeää niin Suomen uskottavan toiminnan kuin suomalaisten ihmisten turvallisuuden tunteenkin takia.
Jännittyneessä eurooppalaisessa turvallisuustilanteessa korostuu Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan jatkuvuus ja ennustettavuus. On tärkeätä, että Suomen oma toiminta toteuttaa johdonmukaisella tavalla aikaisemmin ilmoittamia Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan päämääriä. Millään hallinnonalalla, ei myöskään puolustushallinnolla tai puolustusministeriöllä voi olla mitään omaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.
Puolustusministeriön uudet sotaharjoitukset ja amerikkalaisten sotakoneiden kutsuminen Suomeen ovat herättäneet kysymyksiä ja epätietoisuutta Suomen linjasta. Selvyyttä ei ole tahtonut tulla edes siihen kenen aloitteesta harjoitukset toteutuvat ja mihin niillä pyritään. Puolustusministeriön uudet suunnitelmat mitä ilmeisemmin poikkeavat edellisen hallituksen aikaisista linjauksista. Olennaista on ettei Suomi käynnistä mitään sellaista uutta yhteistoimintaa, joka voisi antaa väärän viestin Suomen turvallisuuspoliittisen linjan muuttumisesta. Tilannetta on pahentanut se, että puolustusministeriö ei ole avannut suunnitelmiaan poliittisessa päätöksenteossa tai edes kertonut niistä eduskunnalle.
On tärkeää, että Suomen puolustusvoimat harjoittelevat suorituskyvyn varmistamiseksi. Tämän harjoittelun tulee toteuttaa Suomen valitsemaa ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjaa. Merkitystä on silläkin, ettei ettei päätöksenteossa häntä heiluta koiraa. Ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan vaikuttavien toimien ja eri tekijöiden arviointi on tehtäviin valittujen poliittisten päättäjien, ei sotilaiden eikä virkamiesten tehtävä.
Julkisessa keskustelussa kotimaassa, mutta myös ulkomailla on esitetty yhä enemmän arvailuja siitä, onko Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja muuttunut. Tätä arvailua on lisännyt hallituksen kehitysapu- ja kriisinhallintatoimintaan kohdistuneet leikkaukset.
Nyt tarvitaan ulkopolitiikan linjaa selventävä, painava puheenvuoro hallitukselta. Hyvä paikka tälle on eduskunta, jolle voisi antaa selvityksen Ranskan avunpyynnön johdosta Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisista linjauksista.
Kirjoittaja Antti Rinne on oppositiopuolue SDP:n puheenjohtaja.