Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan lähtökohtana on Suomen ja suomalaisten etujen turvaaminen ja kansakunnan ulkoisen turvallisuuden varmistaminen.
Tästä lähtökohdasta käsin olemme kulkeneet vuosikymmenten kuluessa perinteisestä puolueettomuuspolitiikasta Euroopan Unionin jäsenyyteen. Olemme nähneet, että Suomen turvallisuus toteutuu parhaiten osana Euroopan Unionia, huolehtimalla omasta puolustuksesta ja pysyen sotilasliittojen ulkopuolella.
Olemme integroituneet osana Euroopan yhdentymisprosessia selkeästi länsi-eurooppalaisten joukkoon. Jäsenyys Euroopan Unionissa on muotoutunut selkeäksi osaksi ulko- ja turvallisuuspoliittista kokonaisuuttamme.
Tätä kokonaisuutta ovat tasapainoisella tavalla täydentäneet syvenevä yhteistyö erityisesti Ruotsin kanssa ja rauhankumppanuus Naton kanssa. EU:n jäsenvaltiona olemme kaiken aikaa omalla ulkopolitiikallamme huolehtineet niin pohjoismaisesta yhteistyöstä kuin hyvistä naapurisuhteista Venäjän kanssa.
Suomi on ollut arvostettu rauhanturvaamisen aktiivinen toimija ja kehitysapurintamalla vakaa YK:n kumppani, kansalaisjärjestöjen ja kahdenvälistä toimintaa unohtamatta.
Ulkopolitiikassa on ollut tärkeänä elementtinä laaja puolueiden ja ulkopolitiikan toimijoiden välinen yhteisymmärrys.
Muutokset niin Euroopassa kuin maailmallakin haastavat ulkopolitiikkaa ja päätöksentekoamme. Venäjän toiminta Ukrainassa ja Krimin laiton liittäminen Venäjään ovat nostaneet uusia huolenaiheita Euroopassa. Jännitys on lisääntynyt ja turvattomuus on kasvanut. Toimia ja vastatoimia tehdään laajalla sotilaallisella rintamalla.
Irakin sodasta ja arabikeväästä alkanut kehitys ovat puolestaan mullistaneet politiikan todellisuutta ja valtioiden välisiä suhteita niin Lähi-idässä kuin kaikissa arabimaissa. Sisällissodat ja ulkopuolisten valtioiden puuttuminen tilanteeseen ovat osaltaan synnyttäneet laajan pakolaisaallon, jolla on vaikutuksia myös kaikkien eurooppalaisten ihmisten elämään.