Syöpätaistelusta kerrotaan usein, mutta edes syövästä selviytynyt ei paranemisen jälkeen elä vain onnellisena loppuun asti. Karvas totuus on, että syöpä tulee varjostamaan ihmisen loppuelämää, myös työelämässä. Syöpä vaikuttaa jaksamiseen ja pelko syövän uusimisesta on jatkuvasti läsnä.
Katso videolta rintasyövästä selviytyneen Leena Vainion tarina hänen sairaudestaan ja työelämään palaamisestaan. Video kuvattiin hyvänlaatuista työtä etsimässä -seminaarissa Helsingissä.
– Minä olin kauhuissani ja peloissani kuullessani diagnoosistani. Syöpään sairastunut joutuu tuntemaan kaikki kurjat tunteet suurena ryppäänä ja joutuu katsomaan kuolemaa silmiin pitkiäkin aikoja, kertoo rintasyövästä selviytynyt Leena Vainio syöpädiagnoosistaan.
59-vuotiaan Vainion rintasyöpä oli paikallinen ja se saatiin korjattua rinnan poistamisella.
Nyt kuitenkin Vainion elämää varjostaa pelko, sillä uusissa levinneisyystutkimuksissa selvitetään, oliko syöpä sittenkin ehtinyt levitä muuallekin kehoon.
– Kamalinta tässä sairastumisessa on odotus ja jatkuva epätietoisuus. Suomessa syövän hoito on sirpaleista ja potilasta siirretään jatkuvasti paikasta toiseen. Potilas joutuu itse etsimään tietoa sairaudestaan.
Sairauslomalle jääminen huolestuttaa
Syöpään sairastunut aloittaa diagnoosin kuultuaan pitkän matkan kohti paranemista. Prosessissa ensimmäisenä ihminen jää töistä sairauslomalle ja syöpähoidot aloitetaan.
Sairauslomalle jääminen on tilanne, joka huolestuttaa ja mietityttää. Sairastunut ei voi tietää, mitä työpaikalla tapahtuu hänen poissa ollessaan.
– Minä en halunnut ensin kertoa sairaudestani töissä, sillä halusin ensin itse sisäistää tilanteen. Kun sitten kerroin, minusta tuntui, että olin porukan petturi, kertoo eräs syöpäselviytyjistä.
Toipuminen luo epävarmuutta tulevasta
Useat syöpäselviytyjät kertoivat, kuinka he vaikeiden hoitojen jälkeen ovat tunteneet tulevaisuutensa epävarmaksi. Enää ei ole tiedetty miten jatkaa elämää eteenpäin.
Leukemiaa sairastavalle Henrille epävarmuuden tunteet olivat myös läsnä. Sairaalasta lähtiessään hänelle annettiin nippu esitteitä ja DVD-levyjä, jotka näyttivät, miten elämässä tulisi edetä. Henri jäi kuitenkin kaipaamaan vertaistukea ja syvempiä keskusteluja.
Syöpä muuttaa ihmistä henkisesti ja fyysisesti. Usealle syöpäselviytyjälle jaksaminen oli yksi isoimmista työhön paluuseen liittyvistä peloista.
– Sädehoitojen loputtua koin itseni erittäin väsyneeksi fyysisesti ja henkisesti. Tunsin olevani eksyksissä ja täysin kykenemätön työelämään.
– Ohjeeksi sain puhua asiasta lääkärille, mutta en jaksanut kertoa tarinaani jälleen kerran alusta. Lopulta jäin sitten yksin miettimään asiaa, kertoo yksi syöpäselviytyjistä.
Syövästä ei palauduta täydellisesti
Syöpäselviytyjät pohtivat, kuinka heille olisi tärkeää opetella sisäistämään uusi ajatusmaailma, jonka tavoitteena ei ole täydellinen parantuminen, vaan itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on.
– Wikipediassa määritellään sana "toipua" parantumiseksi tai ennalleen palaamiseksi sairaudesta tai kielteisestä tapahtumasta. Minä pohdin tätä paljon kahdeksan kuukautta sitten sädehoitojen päätyttyä. Tulin siihen tulokseen, että ennalleen palautuminen ei ole kohdallani mahdollista lähitulevaisuudessa, eikä välttämättä koskaan, kertoo eräs selviytyjä.
Oman historian sanoittaminen on työnhaussa tärkeää
Työnhaussa painotetaan sitä, miltä ihminen näyttää paperilla. Syöpäselviytyjille painoarvo ei kuitenkaan ole paperissa, vaan tavassa käsitellä omaa sairauttaan ja tapaa oppia hyväksymään se osana itseään.
Sairaudesta toistuvasti kertominen on ihmiselle uuvuttavaa. Työnantajat saattavat kuitenkin ihmetellä CV:ssä näkyvää tyhjää ajankohtaa.
– Syöpäselviytyjille olisi tärkeä miettiä, kuinka sairaudesta voidaan keskustella esimerkiksi haastattelutilanteessa, sanoo Suomen Syöpäpotilaat ry:n työelämäkoordinaattori Tuuli Mähönen.
Useat syöpään sairastuneista pohtivat, miten muut tulevat suhtautumaan sairauteen ja miten sairaus otetaan työpaikalla vastaan. Kysymyksiä herättää myös oma vointi ja jaksaminen.
Joskus syöpäselviytyjän fyysiset ja henkiset rajoitteet pakottavat ihmisen etsimään uutta suuntaa elämässä. Tässä tilanteessa syöpään sairastuneen tulee miettiä mahdollista uudelleen kouluttautumista ja alan vaihtoa.
Töihin paluusta alkaa uusi normaali
Syövästä selviytyneillä alkaa töihin palatessa uusi normaali, jolla viitataan uuteen tapaan elää arkea. Syöpäpotilaille uusi normaali voi tarkoittaa esimerkiksi päivän aloittamista lääkkeillä, säännöllisiä ruokailuhetkiä ja jatkuvaa itsensä tarkkailua.
Paluu työelämään mahdollisen pitkän sairasloman jälkeen voi tuntua oudolta, vaikka työ olisikin jo entuudestaan tuttua. Nyt mukana on kuitenkin huoli jaksamisesta ja omasta olotilasta.
Tilanne oli myös jännittävä leukemiaa sairastavalle Henrille, jonka alustava kolmen viikon sairasloma venyi neljäksi kuukaudeksi.
– Olinhan minä tosi ihmeissään, kun palasin töihin. Olo oli aamuisin myös huono lääkkeiden vuoksi. Kerroin kuitenkin erittäin avoimesti tilanteestani työpaikallani. Esimieheni ymmärsi muuttuneen elämäntilanteeni, jonka vuoksi sain aloittaa tekemällä ensin lyhyempää päivää.
Paluu töihin oli usealle syöpäselviytyjälle helpotus
Syöpäselviytyjille oma riittämättömyyden tunne ja itse luomat paineet ovat olleet haasteita töihin palatessa.
– Minusta tuntui oudolta, että olin työpaikallani ikään kuin ylimääräisenä, kuntoutumassa. Minä, jolla oli ennen hieman liiankin monta lankaa käsissäni. Vaikeinta on, että pidän edelleenkin rimaani liian korkealla ja alan suorittamaan. Kyse ei ole kuitenkaan siitä, että työkaverini asettaisivat rimani liian korkealle, vaan teen sen aivan itse, kertoo yksi syöpäselviytyjistä.
Paluu töihin toimi kuitenkin monelle syöpään sairastuneelle eräänlaisena helpotuksena kohti terveellisempää elämää, uutta normaalia.
– Olin erittäin kiitollinen ja helpottunut, kun palasin töihin. Oma jaksaminen mietityttää kuitenkin jatkuvasti, toteaa puolestaan rintasyövästä selvinnyt Leena Vainio.