Sotien jälkeistä huutavaa asuntopulaa helpottamaan suunniteltiin nopeasti ja helposti rakennettava harjakattoinen talo. Näitä rintamamiestaloiksi ristittyjä, puolitoistakerroksisia rakennuksia valmistuikin nopeassa tahdissa ympäri maata kymmenin tuhansin. Tämä jokaiselle suomalaiselle tuttu perustalo on osoittautunut yhdeksi onnistuneimmista talotyypeistä kautta aikojen - sitä kannattaa hoitaa, korjata ja uudistaa.
Joka Kodin Asuntomarkkinat osallistuu keväällä 2002 vuonna 1947 valmistuneen rintamamiestalon peruskorjaukseen. Talo on hiljattain vaihtanut omistajaa; edellinen omistaja on remontoinut julkisivut ja vesikaton ja vuorossa ovat nyt sisustus sekä lisälämmöneristys. Ensimmäiseksi otetaan työn alle lämmöneristys ja siihen erottamattomasti liittyvä ilmanvaihdon parantaminen.
Eristä millä eristät - kunhan eristät oikein
Lisälämmöneristys voidaan toteuttaa vanhassa talossa monella eri tavalla. Se voidaan tehdä joko ulko- tai sisäpuolelle. Yleisesti ottaen se olisi rakenteellisesti järkevintä tehdä ulkopuolelle: mitä lämpimämpi rakenne, sen kuivempana se pysyy.
Täällä ulkoseinät oli juuri uusittu eikä niitä ollut järkevää lähteä repimään uudelleen auki. Kohdetalomme uusi omistaja olikin päätynyt rakennesuunnittelijan kanssa siihen, että asuinkerroksen seiniin ei tehdä minkäänlaista lisälämmöneristystä. Sen sisäpintoihin laitetaan verhouslevyksi 6 millin saneerausgyproc joka joko maalataan tai tapetoidaan. Lisälämmöneristys tehdään yläkertaan, jossa on kaikille tuttuun tapaan ulkoseinien vieressä kylmät vinttikomerot. Niitä vasten olevat seinät eristetään; samoin yläpohja kokonaisuudessaan.
Myös materiaaleja on monenlaisia. Ei ole ihme, että erilaisia koulukuntia on paljon - yksi vannoo vuorivillan, yksi lasivillan nimiin; monen mielestä puukuitueriste on ainoa oikea kun taas joku ei vilkaisekaan muuhun kuin polyuretaanilevyyn.



