Remontti-Reiskan kotikäynti: väliovien vaihto

Työssä ei tarvita tavallisia perusvälineitä kummempia työkaluja: mittanauha, puukko, vatupassi, vasara, pieni purkurauta ja sopivat ruuvitaltat. Tavallista puuliimaa pitää varata käden ulottuville.

Reiska pani ensi töikseen vanhojen ovien kahvat talteen. Helathan ovat tunnetusti käsittämättömän kalliita, ja vanhoillekin saattaa helposti löytyä käyttöä vaikka mökillä. Sitten hän nosti vanhat ovet paikaltaan, purki listat aukon ympäriltä ja ruuvasi vanhat pokat irti.

Uudet karmit kasattiin lattialla - jos se on parkettia tai muuten halutaan välttää naarmuja, kannattaa tietysti suojata se ensin vaikka vanhalla matolla.

Reiska tapaa käyttää puitteiden kokoamiseen kolmen tuuman nauloja. Ne lyödään vähän ristiin - päältä kahdella, sivuilta yhdellä naulalla. Tällä tavalla saumat eivät pääse aukeamaan, kun karmi nostetaan paikalleen.

Valmiiksi koottu karmi nostettiin varovasti aukkoonsa. Pystypuiden alle Reiska vuoli pienet kiilat, joiden avulla yläpuu saatiin tasattua täsmälleen vaakasuoraksi. Ohuilla puupalikoilla ja vanerinkappaleilla saranapuoli tarkkuutettiin vatupassin avulla pystysuoraksi (sekä seinän että oviaukon suunnasta) ja ruuvattiin kiinni - tämä on olennaista, sillä muutenhan ovi aukeaa itsestään!

Sitten Reiska nosti ovilevyn paikalleen. Sen avulla on helppo viimeistellä käyntipuolenkin suoruus. On tarkastettava huolellisesti, että ovi vastaa puitteeseen joka kohdasta ja tarvittaessa oikaistava karmia kiilojen avulla. Levyn ja puitteen väliin jää pikkuinen rako, jonka on oltava saman suuruinen joka kohdasta.

Nyt puitteet kiinnitettiin lopullisesti paikalleen. Oven käynti viimeisteltiin säätämällä saranoita - nehän ovat nykyisin todella kekseliäitä ja mahdollistavat käynnin kerrassaan helpon ja täsmällisen säätämisen. Työkaluksi käy tavallinen ristipäämeisseli. Tämä on mitä miellyttävintä varsinkin uudisrakentajan kannalta - uusi talohan hakee paikkaansa vielä vuoden ajan, ja siksi sisäseinät ja niiden mukana oviaukot liikkuvat jonkin verran.

Viimeksi Reiska asensi paikalleen helat: kahvat ja sokkolevyt. Lukkopesä ei aiheuttanut sekään ongelmia, sillä kieli tehdään nykyisin kierrettäväksi: vedetään sitä vähän ulospäin ja väännetään oikeaan asentoon.

Toisen oven kohdalla paljastui harvinainen tapaus: väliseinän sisällä oli teräsranka, jonka tyhjä kourupuoli oli karmiin päin. Reiskaa tämä vähän hämmästytti: "Itse teen se aina toisin päin. Ajan sirkkelillä 38 mm paksusta laudasta puun koko matkalle pystypuun taakse. Sillä tavalla karmi saadaan kunnolla kiinni."

Urassa oli kiinnitystä varten teräspakka, mutta sen pinta oli liian syvällä rangan sisällä. Periaatteessa karmin olisi silti voinut ruuvata suoraan pakkaankin mutta vaarana olisi ollut silloin se, että jos ranka olisi väärässä asennossa, karmin kiilaaminen olisi aika hankalaa.

"Normaalisti olisin ampunut naulapyssyllä kiilapakat valmiiksi saranapuolelle, täsmälleen pystyyn ja vetänyt saranapuolen niihin kiinni. Teräkseen se ei käy, joten tuikkaan kuumaliimalla pakkoihin pienet tilkut. Sillä lailla saadaan tämä saranapuoli pystyyn."

Muilta osin ovi kiinnitettiin samoin kuin edellinenkin. Homma viimeisteltiin listoittamalla aukkojen ympärykset ja asentamalla tiivisteet uriinsa. Kynnyskysymys jäi vielä auki. Vanhat eivät enää käyneet uusiin oviin, mutta kyllähän puutavaraliikkeestä sopivat löytyvät.