Remontti-Reiskan kotikäynnit: taulunripustukset kiviseinään, verhotangon kiinnitys siporexiin

Kylpyhuoneessa seinä oli pinnoitettu kaakelilla. Yleensä kylpyhuoneen kiinnityksissä pitää olla hyvin varovainen, sillä pinnoitteen alla on vesieristyskerros, joka menettää pienenkin reiän takia helposti tehonsa. Tässä tilanne oli helpompi, sillä kivimateriaali on märkätiloissa paras ja turvallisin materiaali.

Talon valtiatar määritti ensin silmämääräisesti taulun oikean paikan, jonka jälkeen ripustusnaulan paikka oli helppo mitata ja merkitä viereisten kaakeleiden saumoista. Koska tämä taulu tuli ripustettavaksi kehyksen reunasta toiseen kiinnitettävän langan avulla, naula voitiin lyödä lähimpään sopivaan saumaan: oikea korkeushan voidaan sitten hienosäätää ripustuslankaa tiukkaamalla tai höllentämällä.

Tällaiset kevyet ripustukset voidaan tehdä kiviseinään oikein hyvin pienillä nauloilla, joka voidaan lyödä paikalleen sopivan kokoisella vasaralla. Sen kummempia erikoisvarusteita ei tarvita.

Toinen mahdollisuus olisi porata seinään pienehkö reikä, johon lyödään puutappi ja siihen naula; tai vaihtoehtoisesti proppu ja siihen ruuvi. Näistä tietysti jää seinään isompi ja näkyvämpi jälki.

Kun naula oli paikallaan, Reiska nosti taulun tulevalle paikalleen ja merkitsi sen selkäpuolelle lyijykynällä naulan paikan: näin kiinnityslangan pituus on helppo määrittää, kun se kiinnitetään kehyksen koukkuihin. Rautalanka on kätevää, sillä sen tarkka säätäminen on helpompaa kuin vaikkapa selkäsiiman.

Myös hallin seinälle kiinnitettiin kaksi taulua. Raiska tutki ensin seinän paksuuden ja tarkisti mahdolliset sähköjohtojen roilotukset - aivan lähellä oli valokytkin, joten johtoja seinässä siis kulki. Tässäkin seinässä osoittautui olevan paksu ja hyvä tasoitekerros, joten Reiska selvisi samanlaisella naulalla kuin kylpyhuoneessa käytettiin.

Mikä taika siinä sitten on, kun tasoite naulaa lyödessä joskus lohkeaa ja joskus ei? "Se vähän riippuu siitä mihin lyö, ja mitä ainetta siellä seinässä on. Tasoite saattaa olla tavallaan tyhjän päällä, jos takana olevassa seinässä on pieni painuma. On myös tärkeä lyödä varovasti ja oikealla tavalla, ettei naula lähde kääntymään."

Kiinnitykset siporexiin on yhtä helppo tehdä kuin puuhun

Naapuritalossakin oli kiinnitysongelma. Kiviainesta tämäkin talo, mutta nyt siporexia. Verhotanko piti panna paikalleen.

Verhotangon paikka on paras suunnitella etukäteen. Onko valmiit verhot, joiden pituus määrää tangon korkeuden? Kuinka pitkälle sivusuunnassa tangon päät saavat yltää ikkunanpuitteiden ohi? Kuinka kannattimet parhaiten istuvat suhteessa ikkuna-aukkoon, mikä on sopusuhtaisin paikka?

Kannattimien lukumäärä riippuu tangon pituudesta ja siihen ripustettavan verhon painosta - mitä raskaammat verhot ja pidempi tanko, sitä tiheämmin kannakkeita on syytä laittaa. Myös tangon jäykkyys vaikuttaa asiaan: ohut ja notkea tanko vaatii kannakkeita enemmän kuin paksu ja jäykkä. Tankojen kannakkeita myydään erillisinä ja niitä saa myös useammalle tangolle. Erillisinä saa myös itse tankoja ja päätynuppeja itse kunkin maun mukaan - ja tietysti ripustusrenkaita.

"Siporex on siitä kiitollinen materiaali, että siihen pystyy kiinnittämään kevyttä tavaraa kuin puutaloon. Jos mennään raskaampiin ripustuksiin, tarvitaan erilaisia ankkureita." Rautakaupasta löytyy esitteitä, joista voi valita oikeanlaisen kiinnikkeen - sen koko riippuu paikasta sekä ripustettavan esineen painosta. - Tässä siis pärjättiin kunnon ruuvinvääntimellä ja oikeanlaisilla ruuveilla; kiinnittäminen tapahtui parissa minuutissa (tietysti sen jälkeen, kun paikka oli mitattu, merkitty ja tarkastettu!)

Mittaamisesta ja tarkastamisesta huolimatta on hyvä kiinnittää ensin laitimmaiset kannattimet - ja nekin alkuun vain yhdellä ruuvilla - jolloin keskelle tulevien paikka voidaan vielä kertaalleen tarkistaa ja tehdä tarvittavat muutokset.

Verhotangothan tapaavat olla teleskooppimallisia, jolloin sisempi kappale liukuu ulomman sisällä. Siksi kannakkeissa on usein erilliset pikkuruuvit, joilla tanko kiristetään paikalleen niin, etteivät osat pääse liikkumaan kannattimissaan verhoa vedettäessä.

Keittiön massiivipuutasojen ehostus

Vielä oli Reiskalle varattu yksi homma: keittiön massivipuiset työtasot olivat olleet ahkerassa käytössä kolmen vuoden ajan, joten hionta ja saumojen kunnostus oli ajankohtaista.

Hionta tapahtui pääosin epäkeskohiomakoneella, mutta levyyn upotetun, ruostumattomasta teräksestä valmistetun altaan reunat piti hioa käsin. Reiska käytti käsin hiomiseen mutkattomasti hiomakoneeseen tarkoitettua, pyöreää paperia - ei siinä sen kummempaa taikaa, kuin että sitä nyt sattui olemaan käsillä.

Kaikki tasot hiottiin, sillä muuten olisi vaarana se, että eri osat jäisivät erivärisiksi. Silikonisauman Reiska aukaisi mattoveitsellä, hioi senkin kaksinkerroin taitetulla hiomapaperinpalasella ja imuroi lopuksi roskat pois. Keittiötä ei ole tarvis tyhjentää hiomisen ajaksi ainakaan pölyn takia, sillä hiomakoneeseen kuuluu oma imurinsa, joka vetäisee purun sisuksiinsa sitä mukaa kun sitä syntyy.

Silikoni ei sinänsä ole paras mahdollinen aine puutasojen saumoihin. Se pysyy heikosti, varsinkin öljytyssä puupinnassa. Sitä siis joutuu varmasti myöhemmin korjailemaan. Nyt markkinoille on tullut uusi, tähän tarkoitettu tasoite, jonka valmistaja lupaa pysyvän paikallaan huomattavasti paremmin.

Kun levyt oli hiottu ja puhdistettu, ne öljyttiin pellavaöljyllä. Levitykseen käytettiin tavallisia, vaahtomuovisia pesusieniä. Kalliita ei kannata ostaa, sillä ne on tuhottava heti levityksen jälkeen. Niitä ei saa jättää sisätiloihin edes yön yli, vaan ne on joko kasteltava läpimäriksi ja vietävä ulos, tai vielä mieluummin poltettava uunissa heti käytön jälkeen!

Pellavaöljy - itsesyttymisvaara!

Öljyä levitetään vähintään kaksi kertaa, joiden välillä on pidettävä päivä tai kaksi taukoa. Saumaussilikonit levitetään vasta ensimmäisen öljyämiskerran jälkeen - ne pysyvät paljaassa puussa vielä huonommin kuin öljytyssä..