Reiskan kotikäynnit

Vanhoissa kerrostaloissa on yleisenä ongelmana seinien pehmeneminen. Rappaukset ikääntyvät, ja silloin alas saattaa tulla ensin painavaa ja sitten vähän kevyempääkin tavaraa. Seinään jää helposti iso, ruma reikä, jonka paikkaaminen ei enää käykään nopealla pakkelinsutaisulla... ja maaliakin siinä useimmiten tarvitaan.

Reiska pyydettiin kiinnittämään eteisen seinästä pudonnut hattuhylly takaisin paikalleen. Joku oli aikanaan kiinnittänyt sen hivenen ajattelemattomasti - harvalla kipsilevypropulla, jota oli vielä koetettu saada lujemmin paikalleen jollain purukumimaisella massalla.

Seinä oli muutaman kymmenen vuoden ikäinen, ajalta ennen elementtirakentamista. Ruuvin paikalle oli lohjennut iso ja ruma reikä. Reiska aloitti korjaamisen poistamalla irtonaisen ja irtoamaisillaan olevan roskan pois - oikein hauraassa pinnassa paikka olisi pitänyt vielä praimeroida - eli pohjustaa erityisellä aineella, jotta siitä olisi saatu tiiviimpi - mutta tässä sitä ei katsottu välttämättömäksi.

Missään nimessä tämmöistä monttua ei saa paikata sementtipitoisella, kovalla aineella: se kutistuu kuivuessaan, irtoaa ja tuo mukanaan permannolle entistäkin isomman seinänkappaleen... On siis käytettävä mahdollisimman kevyitä tasoitteita!

Tasoitetta ei saa kerralla levittää senttiä, puoltatoista enempää - ei vaikka kuinka nopeasti haluaisi päästä hommasta eroon. Jokaisen kerroksen jälkeen sen on annettava kuivua rauhassa, joten päivässä tämä ei tule valmiiksi. Viimeisen kerroksen jälkeen suoritetaan kevyt hionta ja maalataan paikkaus. - Yksi Reiskan rakkaimpia apuvälineitä on mukana kulkeva pölynimuri: se säästää sekä tekijän että tekijän jälkiä siivoamaan joutuvan työtaakkaa todella merkittävästi.

Ei uusia ruuveja entiseen paikkaan

Ennen maalausta hiottu seinä tietysti pestään, mieluiten kunnon maalinpesuaineella. Se poistaa täysin kaiken lian ja rasvan, ja lisäksi se pehmittää sopivasti vanhan maalin pintaa, jolloin uusi tarttuu siihen erinomaisesti. Parasta on vetäistä ensin maalia vain paikkojen päälle, ne kun muuten tuppaavat erivärisinä kuultamaan läpi ja vasta sen kuivuttua maalata isommat alat. Joskus tietysti voi päästä yhdelläkin maalauskerralla, jos paikan sävy on riittävän lähellä maalia eikä se jää kovin näkösälle.

Maalaus tapahtui tavalliseen tapaan - nurkat Reiska veti siveltimellä ja isommat pinnat telalla. Vieressä oli kaapisto, jonka sivuseiniä oli tietysti varotava; muuten tässä ei ollut mitään ihmeellistä.

Maalin kuivuttua Reiska kiinnitti hyllyn vanhalle paikalleen - ei kuitenkaan uusiin paikkauksiin, vaikka ne olivatkin ainoat kovat kohdat koko seinässä. Siksi hylly tuli pari senttiä vanhaa paikkaansa ylemmäs. Hattujen lisäksihän tämmöiseen hyllyn, jossa on koukut ripustetaan myös takkeja ja muutakin painavampaa tavaraa.

Hattuhyllyn paikka määritettiin kuten hyllyn paikka aina: ensin katsottiin korkeus ja sitten vatupassilla täsmättiin se vaakasuoraksi. Kun tämä oli oikein, Reiska merkkasi seinään tulevien proppujen paikat piikillä hyllynkannattimien läpi painaen.

Kun seinä oli näinkin hauras, Reiska valitsi poraan hiukan tavanomaista pienemmän terän - se kun seinään kaivautuessaan väkisinkin hiukan tärise ja kalvaa silloin reikää läpimittaansa isommaksi. Uusissa, kovissa seinissä näin ei tarvitse tehdä.

Ja aina kun seinään jotain kiinnitetään - oli se sitten tiiltä, puuta tai betonia - on tarkastettava seinän molemmin puolin, ettei siellä satu olemaan sähkörasioita. Missä rasia, siellä johto - ja sähköjohdon puhkaiseminen ei todellakaan kuulu hyviin työtapoihin!

2) Silikonisaumojen kunnostus

Silikoni ei ole ikuista - kaakelien saumoissakaan. Sen ikä on käytännössä pari kolme vuotta; jos niitä pidettäisiin todella puhtaana - mikä useimmilta taitaa kyllä jäädä tekemättä - voidaan päästä jopa kahdeksaan vuoteen.

Silikonin ikääntyminen näkyy pääasiassa homesuojauksen vähittäisenä kulumisena. Pinta kuluu ja siihen alkaa tarttua yhä enemmän lisää - seurauksena on sauman ruma pilkkuuntuminen.

Silikonisauman uusimisen ensimmäinen vaihe on sen poistaminen. Tässä on oltava varovainen, ettei sauman takana olevaa vedeneristystä leikata samalla rikki.

Reiska on tavannut poistaa vanhat silikonit mattoveitsellä ja ihan kunnon kynsipelillä. Juuri tässä sitä varovaisuutta kysytään: terä ei saa upota liian syvälle rakoon. Kun enimmät on saatu pois, vedetään terävällä taltalla pitkin laatan pintaa jotta viimeisetkin töhnät lähtevät pois. Sormella vielä tunnustellaan ja raaputetaan vaikka kynnellä loput.

Pölynimurille on tässäkin käyttöä. Imuroidaan pitkin rakoja ja viimeistellään sitten työmaa asetoniin kostutetulla, väriä päästämättömällä rievulla. Riepu ei saa tulla litimäräksi, sillä myös asetoni on myrkkyä sille kallisarvoiselle vedeneristeelle. Asetonin tarkoituksena on saada rako ympäristöineen todella puhtaaksi, ettei siihen vain jää mitään silikonin tarttumista heikentävää rasvaa tai muuta likaa.

Uusi silikoni puristetaan paikalleen. Jos on aikaisemmin tätä tehnyt, rakojen reunoja ei tarvitse teipata vaan silikonimakkaran saa paikalleen rauhallisin ottein suoraan prässistä. Kokemattoman on syytä käyttää teippiä; se on sitten poistettava pikimmiten, ennen silikonin kuivumista. Muuten makkaran reunat irtaantuvat kaakelista, kun teippiä poistetaan.

Uusi sauma viimeistellään mukavimmin sormenpäällä, joka ensin kastetaan astianpesuaineella liukastettuun veteen.

Ja sitten vain päätetään pitää uudet saumat puhtaampina kuin entiset!