A.T. Eka on aina ollut lahjakas ravuri, mutta sen vilkas ja levoton orihevosen luonne koetteli valmentajaansa toden teolla yhteisen uran ensivaiheessa.
– Alku oli tosi takkuista. Koko ajan tuntui että tässä olisi juoksijahevonen, mutta mistään meinannut tulla mitään, A.T. Ekan valmentaja Harri Kotilainen huokaa.
Kotilainen ja A.T. Eka aloittivat yhteistyönsä hevosen nelivuotiskesän lopulla. Ori oli opetettu ajolle, mutta sitä ei ollut varsinaisesti treenattu.
– Se oli mahdottoman äänekäs ja orimainen tapaus. Huutoa tuli yhtä kyytiä ja keskittyminen oli vähän sitä sun tätä, ohjastaja-valmentaja Kotilainen kuvailee.
Esimerkiksi valjastettaessa hevonen hyppi ja pomppi joka suuntaan sekä kuopi ja kaivoi ”niin että kengät meinasivat lentää jalasta”.
– Totesin omistajalle hyvin nopeasti että tätä ei kyllä kannattaisi oriina pitää, mutta hermojen taistelua jatkettiin vuoden päivät, mies hymähtää.
Meno ei kuitenkaan ollut rauhoittumaan päin, joten pahentuneiden jalkaongelmien aiheuttaman tauon myötä Eka ruunattiin. Jatkuva mölyäminen ja huutaminen vain huutamisen ilosta lähtivät pois yhtä aikaa sukukalleuksien kanssa.
– Nyt se on ihan mykkä eikä puhu mitään. Samoin lastaaminen oli kerrasta toiseen mahdoton tehtävä, mutta ruunauksen jälkeen hevonen on mennyt autoon kutakuinkin moitteettomasti, Kotilainen arvioi.
Leikkauspöydältä niskalenkki laukkapeikosta
Myös jalkavaivat vaativat lopulta leikkausoperaation. Eka kärsi suomenhevosille tutusta mutta helposti piiloon jäävästä vaivasta: etupolvien jännekanavien ahtaudesta.