Rolf Kullberg on työskennellyt Lähi-idässä kaksi kertaa. Ensimmäisestä kerrasta mieleen jäivät alueen rikas historia ja ystävälliset ihmiset. Toisella kerralla hän joutui keskelle sotaa.
Rolf Kullberg lähti Libanoniin vuonna 2005 YK:n Lähi-idän aselevon tarkkailuorganisaatioon UNTSO:on. Kullberg sai tehtäväkseen johtaa Libanonin sotilastarkkailijaryhmää.
– Ryhmään kuului sotilastarkkailijoita 24 eri maasta. Se toi työhön uutta ulottuvuutta.
Kullbergilla oli kokemusta Lähi-idästä jo 22 vuoden takaa, jolloin hän palveli vuoden UNDOF-operaatiossa Golanin kukkuloilla, Israelin ja Syyrian kiista-alueella. Tuolloin vuosi kului rauhallisesti, ja Kullberg ehti tutustua alueen historiaan ja ihmisiin. Matkustelullekin jäi aikaa.
Toisella Lähi-idän työrupeamallaan Kullberg perheineen asui Libanonissa, Tyren kaupungissa. Vuokra-asunto sijaitsi paikallisten keskuudessa, ja kaupungilla sai liikkua vapaasti. Perhe oli mukana kuusi kuukautta palvelusajasta.
Sota syttyi äkillisesti
Kesäkuussa 2006 Kullberg matkusti perheensä kanssa Suomeen juhannuksenviettoon ja palasi juhlapyhän jälkeen yksin takaisin Libanoniin.
Kun Hizbollah kaappasi heinäkuussa kaksi Israelin sotilasta, kaikki muuttui.
Libanonin toinen sota oli alkanut.
Beirutin lentokenttä pommitettiin säpäleiksi heti ensimmäisenä päivänä ja satamat eristettiin. Siviilit jäivät jumiin.
– Alueella oli paljon sotilastarkkailijoiden perheitä ja muita YK:n siviilihenkilöitä. Heidät piti saada evakuoitua mahdollisimman nopeasti.
Evakuointi laitettiin sotilastarkkailijoiden vastuulle.
YK onnistui toimittamaan laivan satamaan muutamaa päivää myöhemmin. Sotilastarkkailijat johtivat ja toteuttivat siviilien evakuoinnin laivaan, jonka oli tarkoitus viedä heidät Kyprokselle.
– Evakuoinnin onnistuttua jatkoimme päätehtäväämme, eli tarkkailua, havainnointia ja raportointia. Sota kesti 34 päivää, ja sinä aikana vastuualueellemme ammuttiin 175 000 tykistökranaattia sekä pudotettiin 6 500 lentopommia.
Menetyksiltä ei vältytty
Kaksi sotilastarkkailijaa haavoittui ja neljä kuoli sodan aikana.
– Lopulta yritimme vain pysyä hengissä, emmekä voineet juuri muuta kuin istua pommisuojissa. Sitten tuli ilmoitus, että asemamme evakuoitaisiin.
Pommien tuhoama näky on jäänyt mieleen.
– Ei se helposti unohdu. Paikallinen siviiliväestö kärsi, rakennukset tuhoutuivat ja omia miehiä menehtyi. Sodan jälkeen kaikki kuitenkin palautui nopeasti ennalleen, ja pääsimme jatkamaan työtämme. Nopea paluu arkeen auttoi tilanteen käsittelemisessä.
Studio55.fi/Tuuli Lindgren
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.