Ihmisiä pelotellaan yhä maito- ja eläinrasvojen haitoista. Kirjan Parantavat rasvat kirjoittaneiden Taija ja Jani Sompin mukaan pelottelu on turhaa.
Käynnissä oleva rasvakeskustelu hämmentää monia. Osa tutkijoista puolustaa kasvisrasvojen terveellisyyttä, toiset vannovat eläinrasvojen nimiin. Yleis- ja verisuonikirurgi Taija Somppi ja liikuntafysiologi sekä osteopaatti Jani Somppi ovat kirjoittaneet aiheesta kirjan Parantavat rasvat. He kritisoivat rasva- ja kolesterolihysteriaa muistuttamalla, ettei valtioahtaumista löydy merkittäviä määriä kolesterolia ja rasvaa. Ihmisiä pelotellaan heidän mukaansa maito- ja eläinrasvojen sekä kolesterolin haitoista ilman minkäänlaista näyttöä.
Keysin seisemän maan tutkimus
Rasvasodan juuret johtavat 1920-luvulle, jolloin tutkijat halusivat kuumeisesti selvittää, mistä sydän- ja verisuonisairauksien merkittävä lisääntyminen Yhdysvalloissa johtui. Erityisesti Minnesotan yliopiston fysiologisen hygienian laitoksen johtajana toiminut Ancel Keys vei rasva-asiaa eteenpäin tehokkaasti. Keysin teorian mukaan sydäninfarktit olisivat ehkäistävissä kokonaan, jos eläinrasvoista luovuttaisiin.
Jälkeenpäin on kuitenkin käynyt ilmi, että Keysin tutkimuksille ja kannanotoille oli ominaista pimittää sanomalle haitallista informaatiota. Esimerkiksi Keysin "Seitsemän maan tutkimuksessa" oli alun perin mukana 22 maan aineistot. Pois jätettiin lopulta muun muassa Meksiko, jossa rasvan käyttö oli erittäin runsasta, mutta sydänkuolleisuus vähäistä.
– Mikäli kaikkien saatavilla olevien maiden aineistot olisi otettu mukaan tutkimukseen, ei eläinperäisten rasvojen vaarallisuudesta olisi ollut minkäänlaista näyttöä, Sompit kirjoittavat.
Näyttöä eläinrasvojen haitallisuudesta ei ole saatu myöhemminkään. Esimerkiksi kuuluisa Pohjois-Karjala-projekti syytti kolesterolia korkeista sydäninfarktien määrästä, mutta 1970-luvulla Pohjois-Karjalassa ja Turussa asuvilla maanviljelijöillä ja metsätyömiehillä kolesteroliarvot olivat samanlaiset, he olivat yhtä pitkiä ja painoivat saman verran, tupakoivat yhtä paljon ja söivät kasvisrasvoja yhtä paljon - ja silti pohjoiskarjalaiset kuolivat viisi kertaa useammin sydäninfarktiin kuin turkulaiset.
Suomessa Pohjois-Karjala -projekti henkilöityi pitkälti nykyisen Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen johtajaan Pekka Puskaan, joka on hänkin joutunut sittemmin myöntämään, ettei Pohjois-Karjala-projekti todistanut yhtään mitään.
Media lietsoi rasvasotaan
Sompit kirjoittavat, että kasvisrasvojen suosio nousi Yhdysvalloissa myös yleisen keskustelun, poliitikoiden päätösten ja markkinavoimien takia. Vuonna 1956 televisiossa esitetyssä paneelikeskustelussa kehotettiin ihmisiä korvaamaan voi, ihra, naudanliha ja kananmunat maissiöljyllä, margariinilla, kanalla ja muroilla. Ohjelman jälkeen eriävillä mielipiteillä ei ollut merkitystä ja elintarviketeollisuus sai vauhtia omien teollisten tuotteidensa markkinointiin. Kasvis- ja ruokaöljyjä, margariineja ja vähärasvaisia tuotteita alettiin mainostaa terveyslupauksilla ja jopa aiemmin transrasvoja sisältäneitä margariineja mainostettiin sydänystävällisiksi vielä 1990-luvulle saakka.
Rasvasotaan ottivat osaa myös poliitikot ja markkinavoimat. Tutkimuksia vääristeltiin, lääketeollisuus hyötyi kolesterolibisneksestä huimia summia ja elintarviketeollisuus sai voittoja terveellisinä markkinoitujen tuotteiden myynnistä. Kasvisrasvojen suosiminen oli myös poliitikoille hyödyllistä, sillä ihmisiä voitiin nyt ruokkia selvästi halvemmalla ja nopeammin tuotetuilla ruoka-aineilla.
Vältä happamoittavia ruokia
Pelko maito- ja eläinrasvoja kohtaan onkin Somppien mukaan täysin aiheeton. Ruokavaliolla on kuitenkin yhä merkitystä. Somppien mukaan ihmisten tulisi vältellä eläinrasvojen sijaan elimistöä happamoittavia ruoka-aineita, sillä kehon happamuus vaurioittaa soluja ja kudoksia.
– Näitä ovat sokerin ohella peruna ja viljatuotteet, Sompit kirjoittavat.
Lue myös:
MTV3/Helmi
Lähde: Taija Somppi, Jani Somppi: Parantavat rasvat
Kuvat: Shutterstock/Candy Box Images