Rallielokuva sai sponsorit puolelleen

Mannerheim-elokuvan kaltaiset talousvaikeudet ovat harvinaisia Suomessa. Markku Pölösen Ralliraita on tuorein esimerkki elokuvasta, jonka rahoitus ei ole tuottanut pulmia. Ohjaajan mukaan sponsorirahan osuus elokuvasta oli jopa ennätyksellisen suuri.

Samaan aikaan, kun suomalaiset pohtivat, lähteäkö mukaan rahoittamaan Renny HarlininMannerheim-elokuvaa vai ei, kotimaisia uutuusfilmejä tulee valkokankaille tasaiseen tahtiin. Tuorein ensi-ilta on Markku PölösenRalliraita.

Siinä missä Pölösen elokuvat ovat yleensä saaneet kiitosta niin kriitikoilta kuin katsojiltakin, Ralliraita ei ole arvostelijoita innostanut. Jossain suhteessa se on kuitenkin voittanut kisan jo ennen ensi-iltaansa: sen rahoitus on onnistunut yli odotusten.

– Ralliraita on erikoinen konsepti. Elokuvasäätiö ei ollut niin valtavan innostunut tästä minun ”syvällisestä” elokuvastani, mutta muuten siihen oli aika helppo hankkia rahoitus; se juostiin kasaan kolmessa kuukaudessa. Kaupallista rahaa on käytetty yli 80 prosenttia, jos lasketaan levitysyhtiö ja tv-kanava mukaan. Suoranaista sponsorirahaa siinä on 30 prosenttia, joka on varmaan Suomen ennätys. Mutta se sopii vain tämmöiseen lajityyppiin ja aihemaailmaan; ralli on superkaupallista, ja rallitapahtumat lavastetaan mainoksin, Pölönen pohtii.

Mannerheim ja elokuvarahoituksen vaikeus

Mannerheim-elokuvan kaltaisesta tuotannon keskeytymisestä rahan puutteen vuoksi Markku Pölönen toteaa, että se on suomalaiselle elokuvalle hyvin harvinaista. Hän muistaa vain yhden vastaavan tapauksen.

– Toinen suurmieselokuva, eli Edvin Laineen aloittama filmi Sibeliuksesta, juuttui muistaakseni alkumetreille samasta syystä, kun siihen oli ehditty kuvata vain muutamia otoksia.

Pölönen on seurannut Mannerheimin valmistelua paitsi kummastunein myös vähän apein mielin.

– Kun tv:ssä tuli uutinen tuotannon keskeytymisestä, Markus Selinin ja Renny Harlinin väsyneistä ja surullisista olemuksista näki, että on ainakin jollain tapaa tosi kyseessä. En tiedä, miten asia on päästetty tuohon pisteeseen, mutta erittäin harmillinen tilanne se on. Edelleen toivoisin, että projekti pääsisi eteenpäin. Kansalaiskeräyksestä en niin tiedä, elokuvan tekeminen on kuitenkin kaupallista toimintaa. Muuten olen hengessä mukana, Pölönen naurahtaa.

Moottorikelkalla avantoon

Ralliraita on ensimmäinen suomalainen rallielokuva lähes neljäänkymmeneen vuoteen. Se on ohjaajan mukaan komedia, jonka tekeminen muistuttaa moottorikelkalla sulaan ajamista: jos vauhti hiljenee vähäänkään, uppoaa heti. Toisaalta se on myös kunnianosoituksen rallihulluille, joita Suomessa riittää yli puolen miljoonan harrastajan verran.

– Rallimaailma on kotikutoisen machokulttuurin viimeinen sillanpääasema. Testosteroni ja kaikki siitä aiheutuvat lieveilmiöt jylläävät. Elokuvan teko oli mielenkiintoista löytöretki uuteen maailmaan, Pölönen luonnehtii.

Ralliyhteisö on kuin perhe

Markku Pölönen tunnetaan lämpimistä ja nostalgisista elokuvista, jotka sijoittuvat kauas nykyajan stressistä ja kiireestä. Ralliraita ei ole tyypillisintä Pölöstä. Hän tosin näkee siinä tuttuja elementtejä.

– Olen kuvannut aina pienyhteisöjä, joissa on luja yhteenkuuluvaisuuden henki. Ralli on aika perhekeskeistä puuhaa, ja tässäkin rasvahaalarirallissa on lopulta hyvin paljon lämpöä. Mikä siinä on hienoa ja hieman epäsuomalaista, on täsmällisesti tässä hetkessä eläminen. Tiedämme, että suomalaiset ovat sellaisia, että he murehtivat tulevia – tulee pakkanen ja nälkä tappaa – mutta ralliauton ratissa elämä on sataprosenttista elämää. Ihmiset ovat kiinni preesensissä kuin ruoste helmapellissä.

Rallin naiskuva on kaavamainen

Ralli ei ole tunnetusti naisten harrastus, kun taas Markku Pölösen elokuvat ovat vedonneet perinteisesti naisiin. Ralliraita tarjoaa naiskatsojalle Pölösen mukaan ”näköalapaikan suomalaisen miehen yhteen rakkaaseen sielunsopukkaan.” Toisaalta hän kehuu elokuvansa naisroolituksia.

– Elokuvassa on kaksi aika lujaa naista: Eeva Litmasen näyttelemä Susa, joka on Pekkarisen tiimin hengetär, tiukka emäntä ja Laura Birn, joka tekee aika mainion, hieman kovan – voisiko sanoa rallipissiksen – naishahmon. Se on aivan erilainen hahmo kuin esimerkiksi Karjalan kunnailla -sarjan elovenatyttö. Oikeassakin rallin maailmassa kuva naisista on aika stereotyyppinen; siellä ovat varikkotytöt ja toisaalta ärhäkät rouvat.

Heikki Silvennoinen: ”Valmiiksi ei tule ikinä”

Yksi Ralliraita-elokuvan päätähdistä on Kummeleista tuttu Heikki Silvennoinen. Hän on ajanut itse rallia, eli elokuvan aihepiiri on omakohtaisesti tuttu. Käsikirjoitukseen hän on tuonut paitsi rallituntemusta ja kartturikieltä myös vanhoilla autoilla ajamiseen liittyvää tietoutta.

Silvennoinen tekee parhaillaan syksyllä ilmestyvää soololevyä. Uusia Kummeli-tuotantoja ei ole suunnitteilla, vaikka ”elokuvan teon kipinää onkin jo syntynyt, ja saattaa olla, että pöytälaatikosta kaivetaan pian jokin kauhistus.” Joka tapauksessa hän toivoo, että yhteistyö Pölösen kanssa jatkuu.

– Olen ryhtynyt näyttelijän hommiin aika vanhalla iällä, ja kaikki on edelleen sellaista opettelemista. Se on tuttua muusikonkin ammatista; sekin on treenaamista ja oppimista elämän loppuun asti, eikä valmiiksi tule ikinä. Toisaalta juuri se pitääkin näissä töissä, Silvennoinen pohtii.

Elokuvakylä aukeaa yleisölle

Ohjaaja Markku Pölönen Karjalan kunnailla -sarjan näyttelijöiden kanssa Suomen Filmiteollisuuden elokuvakylässä Kontiolahdella. Kuva: Lehtikuva.

Ralliraita on Markku Pölösen kahdeksas pitkä elokuva. Seuraavaksi Pölönen keskittyy muun muassa Karjalan kunnailla -sarjan kuvauksiin ja tilaustöiden valmistamiseen. Pari ”tekotavaltaan vakavampiluontoista fantasiaelokuvaakin” on mielessä. Toinen on lastenelokuva – Pölösen ensimmäinen – ja toinen tarina ajasta ennen kristinuskon tuloa Suomeen.

Lisäksi ohjaajaa työllistää Pohjois-Karjalan Kontiolahdella sijaitseva Suomen filmikylä, joka avautuu yleisölle ensi kesänä.

– Meillä on ollut aiemmin viha-rakkaussuhde turisteihin. Viime kesänä kylässä piti olla vartiointia, kun ihmisiä tuli paljon kuviin. Joka puun takana oli joku mummo kysymässä, että ”en kai minä ole kuvassa”, Pölönen naurahtaa.

Jatkossa suosittuun filmikylään ja sen kuvauspaikkoihin pääsee tutustumaan ohjatusti. Itselleen Pölönen on suunnitellut kylän vanhimman roolin.

– Olen ajatellut olla semmoinen joulupukkimainen hahmo, joka heiluttaa vieraille rukkasta. Niin he näkevät, että siellä se Pölönen on kylässänsä.

Ralliraita-elokuvan arvostelu.