Rakkautta italialaisittain (Io sono l’amore)

Julkaistu 06.10.2011 08:57

Scanbox, 2011. Tuotantovuosi 2009. Ohjaus Luca Guadagnino. Kuvaformaatti 16:9 Anamorfinen Widescreen 1.85:1. Ääni DD 5.1. Kesto 114 min.

Rakkautta italialaisittain on komea draama milanolaisen Recchin perheen ja erityisesti perheen äidin elämästä. Elokuvan on ohjannut italialainen Luca Guadagnino, joka on tehnyt aiemmin useita dokumentteja ja lyhytelokuvia. Elokuvan tähti on karismaattinen Tilda Swinton, joka jo ulkonäkönsä puolesta sopii Emma Recchin rooliin kuin nakutettu. Swintonin vahva eleettömyys luo Emmasta uskottavan hahmon rikkaan perheen äitinä.

Emma on alkuperältään venäläinen, mutta on naimisissa rikkaan Tancredi Recchin (Pippo Delbono) kanssa. Tancredin perhe omistaa menestyvän tekstiiliyrityksen. Recchin perhe asuu Milanossa, josta elokuvan alussa näytetään yllättäviä talvisia ja lumisia kuvia. Emman elämä on yllätyksetöntä rutiinia, joka pyörii kolmen jo aikuisen lapsen, aviomiehen ja kodin pyörittämisen ympärillä. Recchien koti on upea lukaali, jossa on monia huoneita, käytäviä ja portaita sekä upea puutarha. Kamera kulkee hahmojen kanssa läpi talon ja seuraa tarkasti esimerkiksi sitä, kuinka illallispöytää katetaan palvelijoiden voimin.

Emman elämään tulee valoa, kun hän tapaa vanhimman poikansa Edon (Flavio Parenti) ystävän kulinaristi Antonion (Edoardo Gabbriellini). Emma saa maistaa miehen tekemää ruokaa ja ihastuu siihen. Mies tarjoaa herkkuruokien lisäksi naiselle mahdollisuuden rikkoa rutiineja ja Emma ryhtyy suhteeseen Antonion kanssa. Vaikka ruoka on olennainen osa elokuvaa, ei Rakkautta italialaisittain kuitenkaan ole mikään kokkauselokuva. Visuaalisesti se on kuitenkin lumoava ja kaunis. Milanosta ja Nizzasta näytetään idyllisiä maisemia, kotien sisustus on harkittua ja ruoka laitetaan kauniisti esille. Myös elokuvan hahmot noudattavat tätä kaunista linjaa: henkilöt pukeutuvat hyvin ja käyttäytyvät niin kuin kuuluu, ainakin aluksi.

Muutama kohtaus elokuvassa pistää erityisesti silmään ja ne tuntuvat hieman irrallisilta muusta elokuvasta: Antonion ja Emman rakastelukohtaus ulkona sekä loppukohtaus, jossa Emma saapuu kotiinsa, missä muu perhe odottaa häntä. Näissä kohtauksissa musiikki soi voimakkaasti niin, ettei dialogille ole tilaa. Kohtauksiin käytetään paljon aikaa ja kuvaus tuntuu todella intensiiviseltä. Rakastelukohtaus on kyllä kaunis, sillä siinä kuvataan kahden alastoman ihmisen lisäksi heleää kesäpäivää, kukkia ja hyönteisiä.

Loppukohtaus taas tuntuu kaikessa dramaattisuudessaan pahaenteiseltä, mutta loppu jää avoimeksi tai ainakin tyhjäksi.

Tässä elokuvassa parasta antia on sen visuaalisuus ja kuvallinen kerronta. Myös Recchin perhe ja heidän kaavamainen elämänsä on mielenkiintoinen, mutta Emman suhde Antonioon on jotenkin kömpelö. Tämä kuuma suhde tuntuu kliseiseltä ja selvältä vaihtoehdolta. Erityisesti, kun romanssin vastapuolena on nuori työläinen. Elokuvaan on ujutettu mukaan mielenkiintoisesti jonkinlaista porvariston rappeutumista, sillä Recchien perheyritys myydään maailmalle Tancredin isän kuoltua. Tässä on jotain surumielistä, mutta väistämätöntä.

Dvd:llä ei ole ekstroja.

Leffa: * * * *

Tuoreimmat aiheesta

Elokuvat