Raili Kuusela, 67, sairastaa kilpirauhasen vajaatoimintaa. Hän ehti saada sydäninfarktin ennen kuin kohdalle osui lääkäri, joka osasi epäillä kohtausta ja erinäisiä muita oireita vajaatoiminnan aiheuttamiksi.
– Rilluttelin ja puskin töitä elämässäni vuoteen 2000 asti niin, etteivät minua mitkään sairaudet kauheasti kiinnostaneet. Ja niin ajattelin porskuttaa loppuun asti, kunnes tuli sellainen myrsky, että meinasin kuolla, Raili Kuusela sanoo.
Myrskyn aiheutti sydäninfarkti joulukuussa 2000.
– Olin ollut jo ennen infarktia tosi väsynyt. Painokin oli alkanut nousta. Palellut olin jo vuosikaudet villasukat ja -takit päälläkin, ja pari vuotta aikaisemmin olin huomannut, etten hikoillut enää saunassa ollenkaan. En kuitenkaan osannut ajatella asiasta sen kummempaa.
Helmikuussa 2001 tehdystä pallolaajennuksesta huolimatta Railin olo huononi.
– Leikkauksen jälkeen minulla oli univaikeuksia, paino nousi koko ajan, iho kuivui, hiukset ohenivat ja olin tosi itkuinen. Lääkärit sanoivat, että se on vain sydäninfarktin jälkeistä masennusta.
Kun Raili lopulta purskahti itkuun vastaanotolla, hänelle määrättiin mielialalääkkeitä. Hän lopetti niiden käytön parissa kuukaudessa, koska masentui entisestään.
– Sitten lokakuussa 2001 kohdalleni sattui lääkäri, joka kunnolla kuunteli minua. Hän kysyi, onko minulta otettu kilpirauhasarvot. Enhän minä edes tiennyt, mitä ne sellaiset ovat! Ilmeisesti arvot olisi pitänyt mitata jo silloin, kun sain sydäninfarktin, mutta kai sitä säästettiin.
