Raakel Lignellin matkakertomus Mosambikista

Afrikan valo auringon noustessa ja laskiessa on lumoava. Kylien ruokomajat, palmujen katveessa vapaana juoksentelevat kanat ja pään päällä kantamuksia kuljettavat naiset näyttää idylliseltä. Kuvissa.

Todellisuus on kuitenkin karumpaa. Mosambik on yksi maailman köyhimpiä valtioita. Miten se on mahdollista? Täällähän kasvaisi mikä tahansa.. Yksi tekijä on pitkä ja verinen sisällis-sota. Valtio on nuori. Infraa ja rekisteröintijärjestelmää ollaan vasta rakentamassa. Armottoman köyhyyden lisäksi tai sen myötä on suuria haasteita; korkea lapsikuolleisuus, teini-äitiys, räjähdysmäisesti leviävä HIV, orpous, lukutaidottomuus…

Onneksi näemme myös toivon pilkahduksia. Aamuvarhaisella paikallisen aluesairaalan pihamaalle kerääntyy jonottamaan polio-rokotusta ja punnitusta äidit vauvoineen. Yksi suurimmista potlasryhmistä on HIV-positiiviset, jotka tulevat hakemaan kuukausittaisen lääkeannoksensa. Vauvoja, lapsia, nuoria, naisia, miehiä, vanhuksia. Juuri kukaan ei sano sairastavansa Aidsia. He ovat vain sairaita.

28.7.2014 Moamba

Ollaan lasten teho-osastolla – pelkistetty huone muutamalla hetekalla ja moskiittoverkoilla varustettuna. Teini-äitejä vauvoineen. Malariaa, keuhkokuumetta, ali-ravitsemusta. Vuosi ja 10 kuukautta vanha poika painaa 3,6kg. Äitikin hälyyttävän hento. Ensi-apuna ravintoliuosta ja maapähkinätahnaa. Nämä vauvat ovat onnekkaita, saavat hoitoa ja lääkkeitä. Kuinka moni jää avun ulkopuolelle? Matkat pitkiä, ei bussirahaa, ei voimia.

29.7.2014

Sairaalassa olevan vauvan perheen kotona. Ruokomajan maa-lattia ja hiekkainen pihapiiri tarkasti haravoitu. Maakäymäläkin siisti. Täällä asuu siskokset sekä heidän pienet lapsensa. Äiditkin itse lähes lapsia, 16 ja 23-vuotiaita. Ei työtä ja muutamista kouluvuosista huolimatta ei lukutaitoa. Silti äitiyden ilot ja huolet samat. Ja lasten hurmaava hymy herkässä. Varsinkin kun saavat kaislamatolle eteensä lautasellisen ruokaa.

Mihin tytöt joutuisivat ilman Unicefin apua?

Unicef on kouluttanut viime vuonna 2500 terveydenhoitajaa. Miehiä ja naisia. He ovat yhteisönsä valitsemia ja niissä varsin arvostettuja. Kullakin on vastuullaan noin 1000 hengen alue. Heitä tarvitaan kipeästi lisää! Arkisin he kiertävät majoissa, valistavat perhesuunnittelussa, hygieniassa, sairauksien ehkäisyssä mm opettamalla malariaverkkojen tarpeellisuutta. He pystyvät myös diagnosoimaan yleisimmät vaivat, esim tekevät malaria-testin. Laukussa on testin lisäksi paracetamolia, ravintoliuos-pusseja sekä malarialääkettä.

30.7.2014

Terveyssisaren mukana sairas-käynnillä. 3-vuotiaalla pikkupojalla malaria. Malaria-lääke on loppu. Terveyssisar pystyy ainoastaan kirjoittamaan lähetteen sairaalaan. Kävellessämme pois perheen luota, hän toteaa, että malaria-lääke on sairaalastakin loppu. Pidemmälle en pysty ajattelemaan. Apua tarvitaan lisää ja paljon!

Raakel Lignell

8.10.2014