Puujulkisivuverhouksen uusiminen

Esimerkkikohteemme on tyypillinen rintamamiestalo 1940-luvun lopulta. Näitä on Suomessa paljon ja julkisivun hoito riippuu paljon siitä, millä tavalla niitä on vuosikymmenien mittaan hoidettu. Monessa tapauksessa pärjätään vielä pitkään pelkällä maalauksella. Joskus laudoitus on päässyt niin huonoon kuntoon, että se on uusittava kokonaan, niin kuin tässä talossa.

Rakennesuunnittelija on päätynyt siihen, että vanha rimalaudoitus poistetaan. Sen päälle tulee 12 mm puukuitulevy ikään kuin tuulensuojaksi - tuulensuojalevyn arvoja se ei tosin täytä, mutta tässä tapauksessa rakenne toimii näinkin. Koolaukseksi lyödään 25x100 mm lauta, joka toimii samalla naulausrimana julkisivuverhouspaneelille.

Uudeksi julkisivuverhouspaneeliksi on valittu 28x170 ympäripontattu lauta, jonka profiili on UTK: koristeprofiili. Kun lauta on myös päädyistä pontattu, sitä ei tarvitse katkaista aina koolauksen kohdalla vaan voidaan jatkaa ns. "villillä mitalla." Hukkapalojen määrä laskee aivan ratkaisevasti, kun seuraava lautarivi voidaan aloittaa edellisestä jääneellä kappaleella - edellyttäen tietysti, että se yltää kahden koolauslaudan yli.

Pintakäsittely on tehty tehtaalla kahteen kertaan. Ensin on laitettu sinistäjiltä ja muilta sieniltä ja itiöiltä suojaava puunsuoja kaikille puolille ja joka ponttiin ja sen päälle pigmentillinen pohjaväri UV-säteilyä vastaan. Lautaa on saatavana kuutena eri sävynä. Tällaisen seinän lopullisella maalaamisella ei myöskään ole tulenpalavaa kiirettä - sen voi jättää sellaisekseen 6 - 10 kuukauden ajaksi, joten verhouksen siis voi hyvin asentaa syksyllä ja maalata vasta seuraavana keväänä säiden parannuttua. On silti hyvä maalata vielä kerran ainakin lautojen päät ennen asennuksen aloittamista.

Paneeli on pakattu muovin sisään neljän laudan nippuihin.

Laudoituksen asentaminen on nopeaa ja helppoa. Reiska käytti viimeistelynaulainta, jossa on ehdottomasti syytä olla naulaussyvyyden rajoitin, etteivät naulan kannat eivät riko turhaan puun pintaa. Naulat olivat 50 mm dyckertejä. Muunkinlaiset naulat käyvät, kunhan ovat täyskantaisia sekä kuumasinkittyjä tai muuten säänkestäväksi käsiteltyjä.

Ensimmäisessä vaiheessa paikalleen asetellut laudat heftaillaan kiinni sieltä täältä, niin että asetelma pysyy kasassa. Lopullinen naulaus tehdään tarkasti pitkän linjaalin avulla sitten, kun kaikki laudat ovat valmiina paikoillaan.

Naulojen ampuminen tapahtuu hiukan alhaalta ylöspäin, ettei vesi pääse valumaan naulanreikää pitkin puun sisään. Samaa tekniikkaa käytetään myös silloin, kun esimerkiksi sähköjohtoa varten joudutaan poraamaan reikä laudan läpi.

Lautojen koputtelussa paikalleen on ehdottomasti käytettävä apuna lyöntikalikkaa. Pontithan eivät missään tapauksessa kestä suoraa vasaraniskua. Paras kalikka on samaisesta paneelilaudasta sahattu pätkä.

Maalatuista päistä saattaa nyt roiskua hiukan maalia. Se on paras pyyhkäistä heti tuoreeltaan pois.

Suosituksen mukaan kannattaa välttää jatkosten osumista samalle koolausvälille päällekkäisissä paneelivarveissa. Parasta olisi, jos ne sattuisivat mielivaltaisesti sinne tänne ympäri seinän. Kun jatkos sattuu sitten koolauksen kohdalle, nauloja ei saa ampua 30 mm lähemmäs laudan päätä. Tämä on juuri se syy, miksi koolauslaudoiksi suositellaan 100 mm levyistä lautaa!

Asennusohjeet löytyvät joka viidennestä paketista. Niitä noudattamalla valmistaja antaa rakenteelle 10 vuoden toimivuustakuun.

Lue myös:

    Uusimmat