Putinille ei jäänyt välttämättä mitään käteen Syyrian 10 vuodesta: "Ei muuksi voi selittää"
2:43Katso myös: Näin everstiluutnantti Juha Mäkelä näkee Syyria-nöyryytyksen seuraukset Venäjälle – "Venäjän maine kärsii tässä huomattavasti".
Julkaistu 10.12.2024 19:03
MTV UUTISET – STT
Venäjän vuosia jatkunut tuki al-Assadille on valunut hukkaan. Kyseessä on tutkijan mukaan merkittävä isku, mutta Syyria ei ole Kremlin tärkeysjärjestyksessä kärjessä.
Bashar al-Assadin hallinnon luhistuminen Syyriassa on Venäjälle isku, mutta ei kriittinen tappio. Näin asian näkee Ulkopoliittisen instituutin tutkija Jyri Lavikainen, joka on erikoistunut Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.
Syyria ei ole ollut Venäjälle pelkkä liittolainen, vaan tärkeä strateginen jalansija Lähi-idässä. Venäjällä on Syyrian rannikolla sekä laivastotukikohta että lentotukikohta, ja niiden kohtalo vallanvaihdon jälkeen on vielä avoinna.
2:03Katso myös tiistain uutisvideomme aiheesta:
Vallanvaihto Syyriassa vähentää väistämättä Venäjän vaikutusvaltaa Lähi-idässä ainakin lyhyellä aikavälillä.
Lavikainen tosin huomauttaa, että näkymät ovat tällä hetkellä hyvin epäselvät.
Kukaan ei tiedä, millaiseksi Syyrian tilanne ja tuleva hallinto lopulta muodostuu, ja millaiset suhteet siihen Venäjä solmii.
Joka tapauksessa al-Assadin hallinnon sortuminen on Venäjälle isku.
– Venäjä tuki al-Assadia melkein kymmenen vuotta, ja sinne on käytetty tähän mennessä merkittävästi resursseja. Nyt se sitten valui hukkaan, ja jää epäselväksi saatiinko lopulta mitään vastineeksi, Lavikainen sanoo STT:lle.
– Ei tätä muuksi voi selittää kuin tappioksi, mutta kansainvälisessä politiikassa kilpailu ei koskaan pääty. Ei tämä ole päätepiste Venäjän globaaleille pyrkimyksille tai alueellisille pyrkimyksille Lähi-idässä.
Tartusin laivastotukikohta perustettiin jo Neuvostoliiton aikoina. Lentotukikohta Hmeimimissä Latakian lähellä perustettiin 2015, kun Venäjä tuli mukaan Syyrian sisällissotaan auttamaan al-Assadin hallintoa pysymään vallassa.
– Nykytilanteessa nämä tukikohdathan ovat tärkeitä, koska Venäjä on voinut käyttää niitä tukialueina ja osana logistiikkaketjua silloin kun se operoi Afrikassa ja myös Lähi-idän alueella. Ja laivasto on voinut käyttää sitä myös Välimeren alueella, Lavikainen sanoo.
Lavikaisen mukaan tukikohtien myötä Venäjällä on ollut Syyriassa aitoja sotilaallisia intressejä, mutta toisaalta niitä ei hänen mielestään pidä ylikorostaa.
Tutkija muistuttaa, että Syyrian sisällissota alkoi jo 2011, ja Venäjä lähti pelastamaan al-Assadia vasta 2015.
– Jos tukikohta olisi kriittisen merkittävä Venäjälle, silloinhan Venäjä olisi varmasti lähtenyt sinne aikaisemmin, Lavikainen arvioi.
Toisaalta nykyisessä tilanteessa, jossa Venäjällä on globaaleja valtapyrkimyksiä ja konflikti Naton kanssa, laajempi sotilaallinen läsnäolo Välimerellä on sille merkittävämpää kuin vaikkapa 20 vuotta sitten.
Krimin valtauksen myötä Tartus on Venäjän laivaston ainoa tukikohta, joka Venäjän lain näkökulmasta sijaitsee Venäjän ulkopuolella. Venäjä teki vuonna 2017 tukikohdasta Syyrian kanssa 49 vuoden vuokrasopimuksen ja on sittemmin laajentanut sitä.
Jos Venäjä menettää tukikohtansa Syyriassa, se kaventaa rajusti sen toimintamahdollisuuksia Lähi-idässä ja myös Afrikassa.
On edelleen mahdollista, että Venäjä pystyy löytämään Syyrian uuden hallinnon ja Turkin kanssa jonkinlaisen ratkaisun, jolla se voi säilyttää tukikohtansa. Wall Street Journalin mukaan tällaisia neuvotteluja on jo käyty.
Toinen asia sitten on, kunnioittavatko Syyrian kapinalliset tällaisia diilejä, ja pystyykö kukaan kontrolloimaan heitä. On mahdollista, että Venäjä joutuu evakuoimaan henkilöstöä ja kalustoa tukikohdistaan.
Kremlin puuttuminen Syyrian sisällissotaan syksyllä 2015 käytännössä pelasti tuolloin al-Assadin hallinnon.
Parhaimmillaan Venäjällä oli Syyriassa kymmeniätuhansia sotilaita. Riippumattoman venäläisen uutissivusto Meduzan mukaan Syyriassa toimivien venäläisjoukkojen määräksi arvioitiin tänä syksynä noin 7 500.
Venäjä vähensi sotilaallista läsnäoloaan Syyriassa voimakkaasti vuonna 2022, kun se aloitti hyökkäyssodan Ukrainassa ja siirsi joukkoja Lähi-idästä Eurooppaan.
Siinä vaiheessa näytti myös siltä, että al-Assadin hallinto oli selviytynyt vaikeimmista vuosista ja pysyisi pystyssä. Venäjän tuen vähentyminen oli kuitenkin lopulta yksi tekijä, joka mahdollisti al-Assadin hallinnon kaatamisen.
– Kyllä se ajatus on ollut, että al-Assadin hallinto vastaa pääosin omasta turvallisuudestaan. Venäjä on ilmavoimillaan tietysti tukenut al-Assadia, mutta ei sillä ollut kykyä enää samanlaiseen operointiin kuin mitä esimerkiksi silloin, kun Aleppo pommitettiin matalaksi, Lavikainen sanoo.
Vaikka Venäjän globaalit valtapyrkimykset ovat kasvaneet, sen ydinintressit ovat tällä hetkellä Euroopassa.
Ideaalitilanteessa Venäjä olisi halunnut säilyttää al-Assadin vallassa, mutta Syyria oli sen prioriteettilistalla kaukana ykkösprioriteetin eli Ukrainan alapuolella.
Paukkuja al-Assadin auttamiseen ei yksinkertaisesti olisi ollut.
– Venäjän kaikki resurssit ovat Ukrainassa. Tärkeysjärjestys Venäjälle on ollut ilmiselvä, Lavikainen sanoo.
Venäjä on välillä joutunut hyödyntämään esimerkiksi vankeja täydentääkseen joukkojaan Ukrainan rintamalla. Se kertoo siitä, kuinka vähän pelivaraa sillä on tässä tilanteessa puuttua itselleen vähemmän tärkeisiin konflikteihin.
– En näe mitään sellaista todellisuutta, että Venäjä olisi voinut lähettää Syyriaan mitään, koska niitä kaikkia tarvitaan Ukrainassa.
