Putinille ei jäänyt välttämättä mitään käteen Syyrian 10 vuodesta: "Ei muuksi voi selittää"

– Ei tätä muuksi voi selittää kuin tappioksi, mutta kansainvälisessä politiikassa kilpailu ei koskaan pääty. Ei tämä ole päätepiste Venäjän globaaleille pyrkimyksille tai alueellisille pyrkimyksille Lähi-idässä.

Lue myös: CNN: Venäjä pyytää apua

Tärkeät tukikohdat

Tartusin laivastotukikohta perustettiin jo Neuvostoliiton aikoina. Lentotukikohta Hmeimimissä Latakian lähellä perustettiin 2015, kun Venäjä tuli mukaan Syyrian sisällissotaan auttamaan al-Assadin hallintoa pysymään vallassa.

– Nykytilanteessa nämä tukikohdathan ovat tärkeitä, koska Venäjä on voinut käyttää niitä tukialueina ja osana logistiikkaketjua silloin kun se operoi Afrikassa ja myös Lähi-idän alueella. Ja laivasto on voinut käyttää sitä myös Välimeren alueella, Lavikainen sanoo.

Lavikaisen mukaan tukikohtien myötä Venäjällä on ollut Syyriassa aitoja sotilaallisia intressejä, mutta toisaalta niitä ei hänen mielestään pidä ylikorostaa. 

Tutkija muistuttaa, että Syyrian sisällissota alkoi jo 2011, ja Venäjä lähti pelastamaan al-Assadia vasta 2015.

– Jos tukikohta olisi kriittisen merkittävä Venäjälle, silloinhan Venäjä olisi varmasti lähtenyt sinne aikaisemmin, Lavikainen arvioi.

Lue myös: Muhammad al-Bashir siirtymäajan hallituksen johtoon Syyriassa

Saadaanko tukikohdista diiliä?

Toisaalta nykyisessä tilanteessa, jossa Venäjällä on globaaleja valtapyrkimyksiä ja konflikti Naton kanssa, laajempi sotilaallinen läsnäolo Välimerellä on sille merkittävämpää kuin vaikkapa 20 vuotta sitten.

Krimin valtauksen myötä Tartus on Venäjän laivaston ainoa tukikohta, joka Venäjän lain näkökulmasta sijaitsee Venäjän ulkopuolella. Venäjä teki vuonna 2017 tukikohdasta Syyrian kanssa 49 vuoden vuokrasopimuksen ja on sittemmin laajentanut sitä.

Jos Venäjä menettää tukikohtansa Syyriassa, se kaventaa rajusti sen toimintamahdollisuuksia Lähi-idässä ja myös Afrikassa.

On edelleen mahdollista, että Venäjä pystyy löytämään Syyrian uuden hallinnon ja Turkin kanssa jonkinlaisen ratkaisun, jolla se voi säilyttää tukikohtansa. Wall Street Journalin mukaan tällaisia neuvotteluja on jo käyty.

Toinen asia sitten on, kunnioittavatko Syyrian kapinalliset tällaisia diilejä, ja pystyykö kukaan kontrolloimaan heitä. On mahdollista, että Venäjä joutuu evakuoimaan henkilöstöä ja kalustoa tukikohdistaan.

Lue myös: Etsintäoperaatio Saidnayan vankilassa Syyriassa päättynyt

Venäläisiä Syyriassa suhteellisen vähän

Kremlin puuttuminen Syyrian sisällissotaan syksyllä 2015 käytännössä pelasti tuolloin al-Assadin hallinnon. 

Parhaimmillaan Venäjällä oli Syyriassa kymmeniätuhansia sotilaita. Riippumattoman venäläisen uutissivusto Meduzan mukaan Syyriassa toimivien venäläisjoukkojen määräksi arvioitiin tänä syksynä noin 7 500.

Venäjä vähensi sotilaallista läsnäoloaan Syyriassa voimakkaasti vuonna 2022, kun se aloitti hyökkäyssodan Ukrainassa ja siirsi joukkoja Lähi-idästä Eurooppaan.

Siinä vaiheessa näytti myös siltä, että al-Assadin hallinto oli selviytynyt vaikeimmista vuosista ja pysyisi pystyssä. Venäjän tuen vähentyminen oli kuitenkin lopulta yksi tekijä, joka mahdollisti al-Assadin hallinnon kaatamisen.

– Kyllä se ajatus on ollut, että al-Assadin hallinto vastaa pääosin omasta turvallisuudestaan. Venäjä on ilmavoimillaan tietysti tukenut al-Assadia, mutta ei sillä ollut kykyä enää samanlaiseen operointiin kuin mitä esimerkiksi silloin, kun Aleppo pommitettiin matalaksi, Lavikainen sanoo.

Lue myös: Mediatiedot: Israelin joukot ovat edenneet Damaskoksen laitamille

Kaikki paukut Ukrainassa

Vaikka Venäjän globaalit valtapyrkimykset ovat kasvaneet, sen ydinintressit ovat tällä hetkellä Euroopassa.

Ideaalitilanteessa Venäjä olisi halunnut säilyttää al-Assadin vallassa, mutta Syyria oli sen prioriteettilistalla kaukana ykkösprioriteetin eli Ukrainan alapuolella. 

Paukkuja al-Assadin auttamiseen ei yksinkertaisesti olisi ollut.

– Venäjän kaikki resurssit ovat Ukrainassa. Tärkeysjärjestys Venäjälle on ollut ilmiselvä, Lavikainen sanoo.

Venäjä on välillä joutunut hyödyntämään esimerkiksi vankeja täydentääkseen joukkojaan Ukrainan rintamalla. Se kertoo siitä, kuinka vähän pelivaraa sillä on tässä tilanteessa puuttua itselleen vähemmän tärkeisiin konflikteihin.

– En näe mitään sellaista todellisuutta, että Venäjä olisi voinut lähettää Syyriaan mitään, koska niitä kaikkia tarvitaan Ukrainassa.

Lue myös: Sotilasasiantuntija: Syyria-nöyryytys antaa toivoa Ukrainalle