Vaikka kuinka rakastetaan, kansainvälisissä liitoissa kulttuurierot ja traditiot saattavat joskus kolahtaa kovaakin yhteen.
Vessassa vain levätään?
Tommy, 31, puolestaan hämmästelee aina vain oman amerikkalaisen avopuolisonsa verhottua puhetapaa. Tommy ei tosin ole varma, kuinka paljon loppujen lopuksi johtuu kulttuurista ja paljonko on kiinni yksilöstä.
– Vaimon mielestä on esimerkiksi brutaalia, että meillä Suomessa lukee joka paikassa WC:n ovessa ihan vain että "WC". Sikäläisittäin kun sanotaan vaikka tavarataloissa usein että "Restroom" eli "lepohuone", vaikka huoneessa ei muuta olisi kuin vessanpytty, Tommy sanoo.
– Saunassa vaimokkeella on yhä edelleen pyyhe ympärillään, vaikka saunakavereina olisivat vain äitini tai siskoni – jopa silloinkin kun hän on yksin, Tommy jatkaa.
Kauppalistaan nainen taas ei voi kirjoittaa "terveyssiteitä", jos lista on tarkoitettu Tommyn nähtäväksi. Siteet vaimon on saatava ostaa itse, huomaamattomasti, vaikka yhdessä on oltu yli kymmenen vuotta.
Vessapaperia ostettaessa pariskunnan on puolestaan ehdottomasti verhottava paketti niin, ettei vain kukaan huomaa, mitä onkaan ostettu.
– Kun valitin hänelle, että kaikki taatusti kuitenkin tietävät, että mekin käytämme vessapaperia, vaimo napautti, että ei sitä ainakaan tarvitse noin häpeämättömästi ja julkisesti mainostaa! Tommy nauraa.
Kadonneet joulukoristeet
– Luin jostakin, miten eräs amerikkalaisen miehen kanssa naimisiin mennyt suomalainen kertoi miehensä suhtautuvan häpeillen meikäläisiin joulukoristeisiin, sanoo 33-vuotias Raija. Hän kertoo kokeneensa aivan saman itsekin viettäessään ensimmäistä suomalais-amerikkalaista jouluaan Kaliforniassa.
– Sain Suomesta mukaani valtavasti varovasti pakattuja, ihania olkikoristeita vähän niin kuin lohduksi, kun meillä oli koti-Suomessa aina ollut katossa himmeli, enkä sellaista enää Amerikan länsirannikolle saanut. Innoissani ripustin niitä olkikoristeita sitten joulunpyhiksi kaikkialle, Raija kertoo.
– Vähän ne istuivat huonosti kaiken sen paikallisen kimaltelevan joulukaman joukkoon, mutta ajattelin, että muodostamme ihan omat perinteemme aikaa voittaen, hän jatkaa.
Tapaninpäivänä Raijan koristeet olivat mystisesti hävinneet juuri ennen kuin naapuriperheen oli tarkoitus tulla vierailulle.
– Luulin ensin, että kissamme oli repinyt olkikoristeita, mutta syylliseksi paljastuikin herra mieheni, jonka mielestä olkitähdet ja -punokset olivat niin köyhän näköisiä, ettei niitä kestänyt katsella eikä ainakaan näyttää vieraille..., Raija muistelee miehensä reaktioita.
Tili tuli, tili meni...
26-vuotias Anja oli mielestään erittäin hyvin valmistautunut kaikkiin mahdollisiin kulttuurisiin yhteentörmäyksiin mennessään naimisiin, mutta elämä tarjosi silti yllätyksiä.
– Mieheni on kotoisin Keski-Afrikasta. Tiesin mainiosti, että monen afrikkalaismiehen kunnia-asia on huolehtia myös kotimaahan jääneen sukunsa toimeentulosta, vaikka se sitten merkitsisi sitä, että perheellä itsellään olisi vähemmän rahaa jokapäiväisiin menoihinsa, Anja kertoo.
Miehen kanssa oli siksi sovittu kaikessa yhteisymmärryksessä, että sukulaisille voi lähettää jonkin verran rahaa. Siitä huolimatta Anjalle oli yllätys, että tili oli kerran yllättäen lähes tyhjä pari päivää tilipäivän jälkeen.
– En ollut tajunnut, että hänen oli mielestään autettava tarvitsijoita isomminkin aina silloin kun kotikylässä oli tarvetta. Sillä kertaa siellä päässä oli sijoitettu kotieläimiin, Anja selvittää.
– Meidän oli hänestä kyllä mahdollista ansaita lisää rahaa itsellemme tekemällä lisää töitä, varsinkin kun silloin ei ollut muutamaan viikkoon tulossa mitään laskujakaan ja kun kaapit ja pakastin olivat täynnä ruokaa, Anja sanoo nyt jo hymyillen muistolle, vaikka siitä tulikin perheessä kipakkaa sanomista.
Mummo kotiin vaikka väkisin
Myös Kiinassa työskentelevälle ja sikäläisen tytön kanssa hiljattain avioituneelle Harrille, 31, yhteiselämän arkiset kuviot tuottivat yllätyksen.
– Vaimo tahtoisi ihan vakavissaan dementoituneen mummoni luoksemme asumaan, kun pian muutamme Suomeen, vaikka mummo ei edes tunne enää ketään meistä ja taatusti pelkäisi vieraassa paikassa. En minäkään sitä kannata, että unohdetaan vanhukset kokonaan laitoksiin, mutta rajansa kaikella, Harri sanoo.
Opiskelijavaimo uhkaa jopa itse lopettaa opiskelut kokonaan, jotta voisi pitää Harrin mummosta huolta – ja kyse on sentään ihmisestä, jota hän ei edes ole koskaan tavannut.
– Tiesinhän minä, miten Kiinassa kunnioitetaan ikää ja kokemusta, sillä olen asunut maassa pitkään. Silti vaimon kiihkeä vaatimus yllätti, sillä hän on minusta hyvin moderni uuden polven kiinalaistyttö. Vaimon mielestä on meille kuitenkin suunnaton häpeä, ettemme huolehdi isoäidistä itse, varsinkin kun oma isäni on jo kuollut ja äitinikin asuu ulkomailla, Harri päättää.
Teksti: Hanna Myllys
Kuvat: Shutterstock