Alkon viinivalikoima on valtava verrattuna monen viinimaankin kauppaan. Valinta on täten vaikea. Kuluttaja kuitenkin yleensä tietää, millaista tilaisuutta varten viiniä tarvitsee. Oikean viinin löytää helpoimmin, kun kysyy neuvoa Alkon henkilökunnalta. Nyrkkisääntö kun tuntuu olevan, että jokaisessa myymälässä on yleensä ainakin yksi myyjä, joka on työnsä ulkopuolellakin kiinnostunut viineistä. Lisäksi henkilökunta maistaa kaikki uutuudet, toisin kuin ravintoloissa on tapana. Viinimestarien Sommelier-yhdistyksen puheenjohtaja tunnusti taannoin, että Alkon henkilökunta hallitsee viinit paremmin kuin ravintolahenkilökunta ylipäätään
Jos viinipullo matkaa pitkän matkan ja hölskyy rajusti edestakaisin, viini voi olla hieman sekaisin. Siksi olisi suositeltavaa, että viiniä ei osteta suoraan kaupasta pöytään. Päivä tai pari kyljellään, pitemmän ulkomaanmatkan jälkeen viikkokin, parantaa juoman tasapainoa kummasti.
Lämpötilat on perinteisissä viiniohjeissa ilmoitettu kuluttajalle mahdollisimman vaikeaselkoisesti: punaviini huoneenlämmössä ja valkoviini makeudesta riippuen 6-12 -asteisena. Huoneenlämpöä käyttävä sääntö keksittiin maalattia-aikana, joka oli 16-18 astetta. Moderni huoneenlämpö saattaa olla jopa 24 astetta. Nykypäivänä pullo tulee siten jäähdyttää huomattavasti alle tulevan tarjoilulämpötilansa. Optimi on, jos valkoviini on noin 10-asteinen ja punaviini noin 14-asteinen pöytään nostaessa. Viinilämpömittari auttaa oppimaan. Kuluttajan tulisi ottaa valkoviinit totuttua aiemmin jääkaapista. Punaviini voisi puolestaan olla jääkaapissa ja kauemmin kuin alunperin oli tarkoitus. Keskuslämmitetyissä asunnoissa viinin lämpötila kohoaa pöydässä hetkessä. Edes huippuravintolat eivät hallitse tätä asiaa. Liian kylmä valkoviini mykistyy, yli 20-asteinen punaviini taas muuttuu karheammaksi.
Kaulan sellofaani leikataan ympäri muutaman millin päästä pullon suusta. Korkki poistetaan ohutteräisellä viinipullonaukaisijalla. Parhaita malleja ovat pianolangasta tehdyt Screwpullit, mutta myös nk. waiter's friendit, tarjoilijan apurit, ovat hyviä. Jos ollaan tarkkoja, terän ei pitäisi puhkaista korkkia.
Suuria kansanuskomuksia on se, että viinipullo pitää aukaista tunteja ennen ateriaa. Jos viini on nuori, se kannattaa kaataa erityiseen dekanteriin. Viini ei saa juurikaan happea, jos vain korkki aukaistaan. Jos viini on huipputasoa, dekantointi on paikallaan luonnonmukaisen valmistustavan jättämän sakan vuoksi. Sakan erottaa hyvin, jos viinin kaataa astiaan eli dekantoi vaikkapa pienen tuikkukynttilän päällä.
Isännän tai emännän olisi syytä maistaa itse viini jo keittiössä tai sitten antaa tehtävä pöydän erityiselle viini-ihmiselle. Jopa viisi prosenttia pulloista on korkkivikaisia. Aromi on karkea, puuntuoksuinen, homeinen ja hyvin hedelmätön. Sen oppii erottamaan, kun on tarpeeksi monta viinipulloa avannut. Viini kaadetaan laseihin, jotka ovat värittömiä, jalallisia ja sisään päin tulppaanina kaareutuvia. Suomalaiset ovat lasintekijäkansaa, mutta tekevät hyvin harvoin toimivia viinilaseja. Lasia pidetään jalasta eikä kuvusta. Tyylikästä on tarjota kuohu-, valko- ja punaviini erikokoisista laseista. Mutkattomalla hetkellä käy tosin yksikin hyvä lasi. Lasi täytetään enintään puoleen väliin. Kuohuviinilasin voi täyttää noin sentin päähän reunasta.
Juhlien jälkeen tyhjät pullot viedään kierrätykseen. Intohimoisilla viini-ihmisillä ja juhlien järjestäjillä on tapa liottaa etiketti ja liimata se erityiseen viinipäivyriin asianmukaisina kommentteineen. Jos mukaan liittää seurueen nimet ja parhaat kaskut, harva päiväkirja on hauskempaa luettavaa vuosien päästä.
(Teksti: Pekka Suorsa)