Psyykenlääkkeistä voi olla apua myös lapsipotilaille

Lääkehoidosta on etua myös siksi, että se edistää muuta hoitoa. Näin käy, kun nuoren potilaan mieliala saadaan nopeasti korjattua, jolloin lääkärin ja potilaan välille on helpompi luoda hyvä hoitosuhde. Hyvä hoitosuhde taas on tärkeä edellytys jatkohoidolle, joka kestää usein varsin pitkään.

Toimii erilaisissa häiriöissä

Erkolahden ja Pihan mukaan lääkehoitoa voidaan nykyisin käyttää sekä lasten hyperkineettisten häiriöiden että käytöshäiriöiden hoitoon. Hyperkineettinen lapsi kärsii keskittymiskyvyttömyydestä, yliaktiivisuudesta ja impulsiivisuudesta. Hän ei kykene viemään tehtäviä loppuun, on hajamielinen eikä jaksa keskittyä koulutyöhön. Hän liikkuu koko ajan ja metelöi levottomana. Impulsiivisuus näkyy lapsesta niin, että hän toimii ennen kuin ajattelee, eikä hän malta odottaa missään omaa vuoroaan. Samanikäiset kuvaavat toveriaan usein vaaralliseksi ja arvaamattomaksi, "päättömäksi" lapseksi, joka ei ota muita huomioon.

Erkolahden ja Pihan mukaan sairautta voidaan epäillä silloin, kun oireet ovat alkaneet ennen seitsemättä ikävuotta. Sairausepäilyä vahvistavat lisäksi se, että oireet ovat voimakkaita, kestävät pitkään ja esiintyvät kaikissa lapsen elinympäristöissä. Hyperkineettisestä häiriöstä kärsivän lapsen käytös ei muutu ympäristön mukaan. Hyperkineettistä häiriötä voidaan hoitaa muun muassa psykostimulanteilla, uusilla masennuslääkkeillä ja antipsykooteilla. Kaikki potilaat eivät silti välttämättä saa apua lääkkeistä. Erkolahti ja Piha tähdentävät myös, että pelkät lääkkeet eivät koskaan riitä, vaan lapsen hoidon on oltava laaja-alaista. Silloin siihen sisältyy mm. erityisopetusta, kasvatuksen tukea ja neuvontaa vanhemmille sekä lapsen muulle lähipiirille.

Jatkuva häiriköinti on epätervettä

Normaaliin lapsuuteen ja nuoruuteen ei kuulu jatkuva, vakava häiriköiminen, kirjoittavat Ritva Erkolahti ja Jorma Piha. Lapsen tai teini-ikäisen häiritsevän ja epäsosiaalisen käytöksen taustalla voi olla hoitoa vaativa vakava käytöshäiriö. Käytöshäiriöt ovatkin tärkein lastenpsykiatrisen hoidon syy. Ongelma on pojilla selvästi yleisempi kuin tytöillä. Hoitamattomana käytöshäiriö saattaa johtaa ongelmiin myöhemmin. Noin 40 prosentille käytöshäiriöisistä lapsista ja nuorista kehittyy aikuisuudessa vaikea psykososiaalinen invaliditeetti. Varhaista hoitoa perustelee myös se, että aikuisena antisosiaaliseksi luokitelluista aikuisista lähes kaikki ovat kärsineet jo lapsena vaikeista käytöshäiriöistä.

Pikkukiukuttelua pahempaa

Vakavalla käytöshäiriöllä ei tarkoiteta mitä tahansa tottelemattomuutta tai satunnaista huonoa käytöstä. Psyykkisestä sairaudesta saattaa olla kyse, jos lapsi varastelee ja valehtelee toistuvasti, pinnaa koulusta, karkailee kotoa ja käyttäytyy julmasti sekä eläimiä että ihmisiä kohtaan. Käytöshäiriöinen lapsi saa usein raivokohtauksia ja hän voi käyttäytyä hyvin tuhoavasti tai väkivaltaisesti. Erkolahti ja Piha toteavat, että käytöshäiriöisen lapsen hoitoon ei ole yhtä mallia, vaan kunkin potilaan hoito täytyy suunnitella hänen oireidensa mukaan. Eri lääkeaineista hyötyä saattaa näiden lasten kohdalla olla mm. antikonvulsiivisista lääkkeistä, antipsykooteista, litiumista ja beetasalpaajista. Lääketieteen tohtori Ritva Erkolahti toimii Satakunnan keskussairaalan lastenpsykiatrian yksikön ylilääkärinä. Professori, ylilääkäri Jorma Piha taas johtaa Turun yliopistollisen sairaalan lastenpsykiatrian klinikkaa.

(STT)