Psykoosin kokenut: Vietin kolme päivää pakkopaidassa sänkyyn sidottuna

Leena ei arvannut nuorena naisena, mikä häntä odotti kulman takana. Hänellä oli opiskelut takana, ja kokemusta oli ehtinyt kertyä myös työelämästä.

Uupuminen tapahtui vaivihkaa.

− Olin herkkä ja ujo luonteeltani. Aloin väsähtää työelämään, Leena valottaa taustaansa.

Uupumuksesta huolimatta Leena ei osannut nähdä mitään merkkejä siitä, että jokin olisi pahan kerran vialla. Kaikki tapahtui yhtäkkiä: Leena vaipui toiseen todellisuuteen, kuvitelmamaailmaan.

− Lähdin yksikseni metsään etsimään jonkun tuttavan mökkiä, jota ei ollut lähistölläkään. Oikea ympäristö hävisi tietoisuudestani. Menin vain eteenpäin.

Sairaalaan pakkopaitaan

Leena ei ymmärtänyt, mitä hänelle oli tapahtumassa. Hän havahtui takaisin todellisuuteen, kunnes vaipui uudestaan harhojen pariin.

Kuvitelmamaailma tuntui täysin todelta.

− Saatoin lähteä polkemaan pyörällä vailla päämäärää. Perhe huolestui, kun minua ei kuulunut kotiin. Velipoika ja hänen kaverinsa lähtivät eräänä kertana etsimään minua moottoripyörällä. Löytöhetkestä en muista mitään, Leena kertoo.

Leenan äiti säikähti tyttärensä outoa käytöstä siinä määrin, että alkoi hakea apua. Psykiatrisen sairaalan ammattilaiset näkivät, mistä oireissa oli kyse: Leena oli sairastunut psykoosiin.

− Vietin ensimmäiset kolme päivää pakkopaidassa sänkyyn sidottuna. Olin kuin vankina, yksin täysin tyhjässä huoneessa. Se kuitenkin rauhoitti.

Akuutin tilanteen lauettua Leena aloitti terapian ja sai vahvat annokset psyykenlääkkeitä. Sairaalassa kului yhteensä kolme kuukautta.

− Olin samaan aikaan ymmälläni ja vihainen. Kukapa nuori tyttö haluaisi maata sairaalassa? Ajokortin saaminen lykkääntyi, ja odottamani Oulun matka peruuntui, Leena muistaa.

Miksi juuri minä?

Sairaalajakson myötä Leena alkoi vähitellen kuntoutua. Hän palasi asumaan vanhempiensa luokse ja jatkoi toipumistaan avokuntoutuksessa.

− Se oli sekavaa aikaa. Mietin, että miksi juuri minä? Eräällä sukulaisellani on ollut vastaavia oireita, mutta muuten sairaus oli täysi mysteeri. Ehkä ujolla luonteellani oli jotain vaikutusta asiaan, Leena pohtii.

Nuori nainen sai huomata, että järkkynyt mielenterveys herätti ympäristössä huomiota.

− Vanhemmat ihmiset ymmärsivät tilanteeni paremmin kuin omanikäiseni. Jouduin kokemani vuoksi ammattikoulussa kiusatuksi.

"Tunnen itseni erilaiseksi"

Tänä päivänä Leena voi kohtalaisen hyvin. Hän on työkyvyttömyyseläkkeellä, mutta pärjää muuten omillaan.

− Olin viime vuonna isossa jalkaleikkauksessa. Se veti väsyneeksi, ja vetäydyin hieman omiin oloihini. Sen myötä psykoosin uusiutumisen on käynyt mielessä.

Psykoosilla on mahdollisuus toistua. Moni kerran sairastunut joutuu uudestaan osastolle. Leenan psykoosi ei ole uusiutunut, ja hän on pärjännyt hetkellisesti myös ilman lääkkeitä.

− Osaan itse tiedostaa, milloin tarvitsen lääkkeitä enemmän tai vähemmän. Käyn lisäksi yhä kaksi kertaa viikossa avokuntoutuksessa. Olen saanut sitä kautta paljon vertaistukea ja ystäviä, Leena kertoo.

Vertaistuki tulee tarpeeseen, sillä Leena ei mielellään puhu taustastaan kaikille.

− Välillä tunnen itseni erilaiseksi. Ehkä sairauteni näkyy minusta hieman ulospäin; lääkkeillä voi olla vaikutusta.

− Olen päässyt kaikesta yli kirjoittamalla runoja ja pakinoita, niitä on julkaistukin. Se on minulle omaa terapiaa, Leena toteaa.

*haastateltavan nimi on muutettu

Studio55/Jenni Kokkonen

Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55 etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme Studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä sähköpostia osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.

Lue myös:

Mitä Leenalle kuuluu nykyään?