Leena* kertoi viime toukokuussa Studio55.fille nuoruusiällä puhjenneesta psykoosistaan. Haastattelu auttoi häntä käsittelemään omaa tilannettaan, ja viime kesä sujui jo valoisammissa merkeissä.
Leena vastaa puhelimeen pirteän kuuloisena. Toukokuisen haastattelun myötä elämään tuli uutta potkua.
− Sain tiputettua lääkitystä aika paljon kevään aikana. Kesällä pärjäsin kolme kuukautta täysin ilman lääkkeitä ja avohoitoa, Leena iloitsee.
Kevät ja syksy ovat mielenterveyspotilaille tyypillisesti vaikeaa aikaa. Syksyn pimeyden myötä Leena on joutunut turvautumaan jälleen lääkkeisiin; tällä kertaa tosin iltalääkkeeseen pienellä annoksella.
− Tunnistan lääkkeen tarpeen siitä, että olo on kiukkuinen ja tulee tunne, ettei pärjää.
Leena on yhä työkyvyttömyyseläkkeellä. Ammatiltaan hän on viittä vaille valmistunut leipuri.
− Työkyvyttömyyseläkkeellä on mahdollista opiskella. Ehkä joskus voisi jatkaa, kun vain saan jalkani leikkauksen jäljiltä kuntoon. Kuntoutuminen on vielä meneillään, se vetää mielialan väsyneeksi.
"Apua täytyy vaatia itse"
Tällä hetkellä Leenan arki rytmittyy avopuolen vertaistukikäynneillä. Hän käy tapaamisissa kaksi kertaa viikossa entisen kolmen sijaan.
− Avopuolella pitää olla itse aika terhakkana, jos meinaa saada apua. On hyvä päästä vähän kotoa ulos, mutta voi käydä myös niin, että itsellä on hyvä päivä, ja sitten tulee takapakkia kun näkee muita itseään vielä sairaampia ihmisiä.
− Olen vihdoin ja viimein saanut itselleni hyvän sairaanhoitajan, jonka kanssa on tarkoitus aloittaa kahdenkeskiset keskustelut, Leena lisää.
Valoa syksyyn tuovat myös kynttilöiden polttelu ja lähestyvän joulun odotus. Lisäksi Leena on aloittanut uudestaan lapsuutensa harrastuksen, pianonsoiton.
− Huonon päivän sattuessa saatan leipoa jotain, ottaa käsityön esiin tai kirjoitaa. Teen myös itse kortteja, joihin maalaan pohjan ja kirjoitan runon. Niihin on hyvä purkaa tunteita, Leena kertoo.
*Nimi muutettu
Studio55/Jenni Kokkonen