Professorin karu arvio: Ruotsissa al-Taeen ero olisi lähellä – "Nuhteettomuutta ei Suomessa vaadita lainkaan samassa määrin"

Professori pitäisi hyvänä suuntana sitä, että poliitikot eroaisivat nykyistä herkemmin. Paloheimo kuitenkin arvioi, että jos al-Taeen työskentely jatkuisi myönteisellä tavalla, valtaosa hänen äänestäjistään unohtaisi tämän vuoden kohut ensi eduskuntavaaleihin mennessä. 

– Tämä on sellainen kohu, joka velloo aikansa, mutta nyt on vaalikausi alussa ja jos al-Taee hoitaa tehtävänsä kohtuullisen hyvin, niin seuraavaan eduskuntavaaliin mennessä äänestäjät arvioivat hänen toimintaansa enimmäkseen muilla perusteilla kuin niillä kohuilla, jotka tänä keväänä ja kesänä ovat olleet esillä, arvioi emeritusprofessori Heikki Paloheimo. 

Paloheimon mukaan al-Taeella on edellytyksiä jatkaa eduskunnassa.

– Kyllä hänellä varmaan on edellytyksiä jatkaa tehtävässään, kun ottaa huomioon, mikä on Suomen poliittisen kulttuurin perinne. Meillä perinne on se, että kynnys on aika korkealla sen suhteen, että kansanedustaja joko oma-aloitteisesti vetäytyisi tehtävästään tai tulee niin suuri ulkopuolinen paine, mikä pakottaa luopumaan tehtävästä.

Professorin mukaan Suomen poliittisessa perinteessä äänestäjät eivät ole tavattoman herkkiä kansanedustajien kohujen edessä.

– Nuhteettomuutta ei Suomessa vaadita varmaankaan lainkaan samassa määrin kuin jossain toisissa maissa. Esimerkiksi Britannia ja Ruotsi ovat tässä suhteessa hyvin erilaisia maita – siellä kansanedustajien oma-aloitteisen vetäytymisen kynnys poliittisten myrskyjen seurauksena on huomattavasti matalampi kuin Suomessa. 

Pitäisikö Suomessa poliitikkojen erota herkemmin?

– Siitä olisi etuja. Niin Suomessa kuin useimmissa muissa Länsi-Euroopan maissa viime vuosikymmenien aikana kansalaisten luottamus politiikkaan on jonkin verran heikentynyt. Kansalaisten luottamusta poliittiseen päätöksentekoon on omiaan edelleen heikentämään, jos on monia kohuja, joissa yksittäiset poliitikot joutuvat myrskyn silmään.

– Toisaalta se, että jos löytyy yksittäinen ryhdikäs poliitikko, joka ilmoittaa, että "minä eroan", niin se ei tätä kulttuurista asetelmaa muuta miksikään. Kansalaisten luottamus päätöksenteon kohentumiseen vaatisi kokonaan tämän poliittisen kulttuurin muutosta ja sellaista ei ole odotettavissa, koska jokaisessa maassa näyttää olevan sillä tavalla, että poliittisen kulttuurin kunkin maan ominaisille perinteille on hyvin vahva jatkuvuus.  

Jos al-Taeen kohu olisi Ruotsissa, ero olisi jo lähempänä.

– Olisi varmasti aika lähellä. Poliittinen kulttuurimme eroaa Ruotsin kulttuurista niin, että poliittisen luottamuksen kulttuuri jätetään äänestäjille. Ruotsissa vaaleissa on pitkät listat, jolloin puoluejärjestöt päättävät sen, ketkä puolueen listoille tulevat menemään läpi valtiopäiville. Meillä järjestelmä eroaa ruotsalaisesta olennaisesti. Se on huomattavasti yksilökeskeisempi. Suomessa pitää aina antaa ääni jollekin yksittäiselle ehdokkaalle. 

Kuinka suuri rikkomus tai skandaali vaaditaan Suomessa, että poliitikko joutuu eroamaan?

– Meillä ne skandaalit useimmiten ovat liittyneet taloudellisiin epäselvyyksiin, joita pidetään niin suurina, että luottamus menee. Harvinaisia ovat tilanteet, jossa on kysymys muunlaisista rikoksista, kuin taloudellisen asioiden hoitamisesta.

Kuinka vähäpätoisistä asioista Ruotsissa poliitikko joutuu jättämään tehtävänsä?

– Tämä kynnys on huomattavasti matalampi Ruotsissa kuin Suomessa. Ruotsissa jo julkinen keskustelu, jossa poliitikon luottamus näyttää selvästi horjuvan, johtaa helposti siihen, että asianomainen vetäytyy itse. Myös puolueet tällöin ohjaavat kehitystä siihen suuntaan, että ehdokas helposti sitten vetäytyy. 

Mihin se on johtanut, että poliitikot eivät eroa suuristakaan rikkomuksista huolimatta?

– Meillä se on johtanut siihen, että poliitikot voivat olla itse asiassa aika kovanahkaisia, rasvanahkaisia – antaa myrskyjen tulla ja mennä ja jatketaan entisellä mallilla ja ilmoitetaan, että "kannan poliittisen vastuun" ja se poliittinen vastuu kannetaan seuraavissa vaaleissa. Meillä poliittisten myrskyjen jälkeen monet kansanedustajat uusivat mandaattinsa heti seuraavissa vaaleissa.