Porakaivojen radonpitoisuus on hyvä mittauttaa

Kymmenen prosenttia kaikista Suomen porakaivoista ylittää sosiaali- ja terveysministeriön yksityiselle kaivoveden radonpitoisuudelle asettaman laatusuosituksen, mikä on 1000 becquerelia litrassa (Bq/l). Tämä tarkoittaa noin 10 000 kaivoa, kertoo Säteilyturvakeskuksen tutkija Pia Vesterbacka. Hän suositteleekin kaikkien porakaivojen radonpitoisuuden mittaamista.

Kaivoveden radonmittauksia tekevät paikalliset elintarvike- ja ympäristölaboratoriot sekä Säteilyturvakeskus. Jos veden radonpitoisuus on suuri tai siinä on haitallisia määriä muita radioaktiivisia aineita, kannattaa ensin harkita liittymistä kunnalliseen vesijohtoverkkoon tai yhteistä vedenhankintaa naapureiden kanssa. Jos tämä ei onnistu, Suomessa on saatavissa tehokkaita laitteita kaivoveden radioaktiivisten aineiden poistamiseksi.

Radon porakaivojen suurin ongelma

Säteilyturvakeskus STUK selvitti vuonna 2001 kerätyistä näytteistä suomalaisten kaivovesien radioaktiiviset aineet. Tutkimuksessa selvitettiin tärkeimmät luonnon radioaktiiviset aineet 288 porakaivon ja 184 maaperäkaivon vedestä. Tutkimus koski yksityiskaivoja, joista kymmenesosa suomalaisista saa talousvetensä.

Suurin ongelma on porakaivojen radon, mutta vedessä esiintyy myös muita luonnon radioaktiivisia aineita. Näitä ovat radium, uraani, radioaktiivinen lyijy ja polonium.

Talousveden radioaktiiviset aineet aiheuttavat porakaivoveden käyttäjälle keskimäärin 0,4 millisievertin säteilyannoksen vuodessa. Perinteisen maaperään kaivetun kaivon käyttäjä saa vedestä keskimäärin 0,05 millisievertin annoksen. Ylivoimaisesti suurimman annoksen aiheuttaa radon. Kokonaisuudessaan suomalaiset saavat eri lähteistä keskimäärin noin neljän millisievertin säteilyannoksen vuodessa.

Säteilyannokseen liittyy aina syöpäriski. Käytännössä säteilystä johtuvia syöpiä on kuitenkin vähän, ja niiden erottaminen muista syistä johtuvista syöpätapauksista on lähes mahdotonta.

(MTV3-Finfood)

Lue myös:

    Uusimmat