Poliisi pelkää ilmoituspakkoa tukkapöllystä: "Lapsi menee pesuveden mukana"

Ehdotuksen pontimena on ollut tasan kaksi vuotta sitten tapahtunut Vilja Eerikan murha. Vaikka lastensuojeluun tehtiin lukuisia ilmoituksia pahoinpitelyepäilyistä, ei tieto koskaan tavoittanut poliisia. 

Vaikka lain tarkoitus on hyvä, Helsingin poliisin läheisväkivaltaryhmässä arvioidaan, että ilmoituspakko saattaisi aiheuttaa jopa uusia kuolemia.

– Jos jok'ikinen tukkapölly ja luunappi ilmoitetaan poliisille, ei poliisi selviä siitä työmäärästä. Siinä menee lapsi pesuveden mukana. Se seuraava Eerikan juttu hukkuu takuuvarmasti sinne valtavaan juttumäärään, pelkää ryhmän rikosylikonstaapeli Marja Vuento.

LÄHEISVÄKIVALTARYHMÄ

Ryhmä toimii Helsingin poliisin päivittäisrikostutkinnan alla.

Se perustettiin pari vuotta sitten ja siihen kuuluu 17 tutkijaa ja kaksi tutkinnanjohtajaa.

Ryhmä tutkii kaikki perusmuotoiset tai lievät väkivaltatapaukset, jotka tapahtuvat lähipiirissä lapsille tai aikuisille.

Vuennon mukaan tapausten keskittäminen on ollut erittäin hyödyllistä, sillä esimerkiksi lasten kuulustelu vaatii erityistaitoja.

Raaimmat tapaukset, kuten törkeät pahoinpitelyt ja henkirikokset tutkitaan Helsingin poliisin väkivaltarikosten tutkintalinjan alla.

Vuennon mukaan lapsiin kohdistuneita henkirikoksia ei ole tullut Helsingin poliisin tutkittavaksi Eerikan jälkeen, mutta muutamia vakavia väkivaltatapauksia on paljastunut.

Lakiluonnos uudesta sosiaalihuoltolaista on tällä hetkellä lausuntokierroksella ja sen on tarkoitus astua voimaan ensi vuoden alussa. Luonnoksen mukaan ilmoitusvelvollisuus olisi sosiaali- ja terveydenhuollon lisäksi muun muassa päiväkodeilla, kouluilla, seurakunnilla ja iltapäiväkerhoilla.

– Tällä hetkellä ilmoitukset tulevat meille alan asiantuntijoilta, ja nytkin tutkinnan aloittamisessa on näillä resursseilla viivettä, Vuento sanoo.

"Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin"

Vuennon tuntuman mukaan poliisin ja sosiaalityöntekijöiden yhteistyö on ilman lakiakin parantunut huimasti Vilja Eerikan tapauksen jälkeen.

– Tapaus kummittelee takaraivossa niin poliisissa kuin sosiaalitoimessakin. Se oli äärimmäisen harvinainen tapahtuma, mutta valitettavasti se on edelleen mahdollinen, Vuento sanoo.

Valtaosa pahoinpitelyepäilyistä tulee poliisiin juuri lastensuojelusta, jolle ilmoitus on tullut esimerkiksi koulusta tai päiväkodista. Vuennon mukaan Eerikan tapaus on laskenut ilmoituskynnystä.

– Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Eerikan kuoleman jälkeen nostettiin esiin lapsiin kohdistuneet pahoinpitelyt ja niiden tutkimiseen annettiin resursseja, Vuento pohtii.

"Välillä hihat palavat"

Pari vuotta sitten Helsingin poliisiin perustetulle läheisväkivaltaryhmälle tehdään vuosittain 300 ilmoitusta epäillystä lapsen pahoinpitelystä. Valtaosa ryhmän tutkimista pahoinpitelyistä on niin sanottua kuritusväkivaltaa.

– Asiakkaissa on paljon erityislapsia, joille rajojen asettaminen on vielä isotöisempää kuin terveille lapsille. Jos vanhemmilla on vielä pulmia oman elämänhallinnan kanssa, ylilyöntejä tapahtuu helposti.

Lisäksi asiakkaina on usein maahanmuuttajaperheitä, joiden kulttuureissa on totuttu siihen, että lasta saa lyödä. Huolto- ja tapaamisriita-asioissa rikosilmoituksia tehdään myös paljon.

Kaiken kaikkiaan lasten pahoinpitelyistä epäillyt ovat hyvin kirjava joukko.

– Kaikki me tiedämme, että lasten kasvattaminen on aika haastavaa ja tunnistamme itsessämme mahdollisuuden väkivaltaan. Ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita ja välillä hihat palavat. Monet ovat tapahtuneesta jälkeenpäin erittäin pahoillaan.