Pojat joutuvat seksuaalisen häirinnän uhreiksi lähes yhtä usein kuin tytötkin, mutta he uskaltautuvat kertomaan asiasta tyttöjä harvemmin. Jopa ammattilaiset saattavat vähätellä poikien kokemuksia.
Vastikään julkaistun Seksuaalinen häirintä -kirjan kirjoittaneen tutkijan Hanna Vilkan mukaan kulttuuri on syypää siihen, että poikiin kohdistuva seksuaalinen häirintä ei tule ilmi yhtä selkeästi kuin tyttöjen kaltoinkohtelu.
- Intiimit ehdotukset pitää ottaa imarteluna vastaan. Jos ne kokee häirintänä, kokee poika tai mies itsekin olevansa toisenlainen kuin muut eikä asiasta puhuta avoimesti, Vilkka sanoo.
Väestöliiton vajaat kaksi vuotta sitten julkaistun Eikö se kuulu kenellekään? -kirjan mukaan vähintään ehdottelun tasoista häirintää on kokenut kahdeksasluokkalaisista tytöistä joka neljäs ja pojistakin lähes yhtä moni, joka viides.
- Pojilta odotetaan pärjäämistä, seksuaalista rohkeutta, vahvuutta, riskien hallintaa ja irtiottoa vanhempien suojasta. Pojille kehittyy tästä malli olla oikealla tavalla maskuliininen. Joskus tämä miehisyyden malli voi olla liian ahdas. Pojille voi olla epäselvää tai mahdottoman tuntuista, että myös hän voi olla uhri, kirjassa sanotaan.
Naiset koskettelevat äidillisyyden varjolla
Hanna Vilkan mukaan alaikäisen pojan häiritsijä on useimmiten aikuinen nainen, vaikka asialla voi olla myös mies. Samaa mieltä on Väestöliiton kirjan kirjoittamisessa mukana ollut erityistason seksuaaliterapeutti Kirsi Porras.