Jari on työskennellyt vankilassa 26 vuotta. Hän on nähnyt vuosien mittaan muutoksen sekä vankien tyypillisissä ongelmissa että henkilökunnan ja vankien välisissä suhteissa.
Jari hakeutui vankila-alalle halusta työskennellä ihmisten kanssa. Hän toimi vanginvartijana vuoteen 1994 asti ja jatkoi ylivartijan tehtävissä. Tällä hetkellä Jari työskentelee rikosseuraamusesimiehenä Vaasan vankilassa.
Monen mielikuva vankeinhuollosta perustuu tv-sarjojen ja elokuvien luomiin malleihin.
− Suomessa ei ole amerikkalaisten sarjojen kaltaista menoa. Tämä työ painottuu nykyään yhä enemmän kuntouttamispuoleen, Jari rikkoo illuusion.
Ammattilainen korostaa, että vankeinhuolto on ennen kaikkea ihmisläheistä työtä.
− Alalle hakeutuu sosiaalisia ihmisiä. Kun aloitin oman urani, kollegoideni joukossa oli yksi nainen. Sittemmin heitä on ilmestynyt työympäristöön enemmän.
Tarve kuuntelijalle
Rikollisia on ollut kautta aikojen, mutta suhtautuminen heihin vankiloissa on muuttunut. Kun Jari aloitti työt vanginvartijana, vangit olivat enemmän numeroita toistensa joukossa. Henkilökunta ei heidän kanssaan paljoa keskustellut.
− Nykyään vangeista on tullut vartijoille läheisempiä. Monet juttelevat omista ongelmistaan. Yhtä lailla vartijalle on aiempaa hyväksyttävämpää keskustella vankien kanssa, Jari sanoo.
Moni vanki kaipaa kuuntelijaa. Vartijan tulee silti muistaa oman käytöksensä suhteen tietyt rajat.
− Omista tai työkavereiden asioista ei tule keskustella vangin kanssa. Heitä ei ole syytä päästää ihon alle.
Vanginvartija kohtaa työssään rikollisten kirjon laidasta laitaan. Tarinoihin ei auta eläytyä liikoja, mutta toisinaan konkarinkin pysähtyy.
− Nuorten, 17−18-vuotiaiden vankien kohdalla tulee mieleen, että eikö yhteiskunta voinut tehdä muuta heidän eteensä.
Ei syytä pelkoon
Roisit väkivaltaisuudet ovat erityisesti Vaasan vankilan kaltaisissa pienissä laitoksissa verrattain harvinaisia. Kärjistyneitä tilanteita pyritään setvimään alkuun puhumalla.
− Kaikki tällä alalla työskentelevät ovat varmasti kokeneet kiukunpuuskia vankien taholta. En ole kuitenkaan koskaan pelännyt työssäni. Jos joutuu pelkäämään, ei ole oikealla alalla. Murheet pitää ylipäätään jättää muurien sisään, Jari toteaa.
Kevään tullen monen tiilenpäitä lukevan vapaudenkaipuu kasvaa. Tosielämässä viihdeteollisuuden vauhdikkaasti kuvaamat vankilapaot eivät ole tosielämässä.
− Muistan vuosien takaa tapauksen, jossa vangin sängystä paljastui illan tullen kylmäkalle. Itse mies löytyi muurien sisältä muutaman päivän kuluttua.
Vanginvartijan paras palkka työstä on vanki, joka poistuu istuttuaan tuomionsa eikä palaa vankilaan sen koommin.
− Toisinaan kaupungilla törmää ex-vankiin. En koskaan tervehdi heitä ensin vaan odotan haluavatko he tehdä itse aloitteen, Jari kertoo hienotunteisuudesta vanhoja tuttuja kohtaan.
Studio55/Jenni Kokkonen