Lapsuus alkoholinhuuruisessa kodissa ja isän joutuminen vankilaan saivat Pirjo Valliuksen pakenemaan menneisyyttään Ruotsiin.
Kaksi päivää ennen jouluaattoa vuonna 1964 Pirjo Vallius istui Lauritsalan asemalla odottamassa junaa. Hän oli matkalla Ruotsiin.
– Siinä istuessani mietin, miksi minun piti lähteä juuri nyt ennen joulua. Samalla päätin, etten koskaan kertoisi kenellekään menneisyydestäni. Ruotsissa kukaan ei tuntisi minua. Siellä olisi hyvä aloittaa alusta.
Alkoholi varjosti perheen elämää
Pirjo syntyi Tampereen lähettyvillä, Punkalaitumella, äitinsä ollessa sotaa paossa. Sodan jälkeen hän palasi takaisin kotiinsa Lauritsalaan.
– Vanhempani olivat menettäneet neljä vauvaikäistä lasta ennen minun syntymääni, olin siis ensimmäinen eloonjäänyt. Myöhemmin sain myös tietää, että äidilläni oli niin kutsuttu lehtolapsi, jota isäni ei hyväksynyt, ja siksi hänet olikin sijoitettu kasvatiksi sukulaisperheeseen.
Pirjo eli lapsuutensa perheessä, jossa isä käytti melkein kaikki rahansa alkoholiin. Koti oli pieni, vain yksi 20 neliömetrin huone, jossa asui viisi ihmistä.
– Äiti yritti kaikin keinoin löytää ratkaisuja perheen elättämiseksi. Hän pesi pyykkiä parempiosaisille, siivosi, keräsi metsästä marjoja ja sieniä myyntiin sekä puukalikoita lämmitykseen. Se ei kuitenkaan riittänyt, vaan hän joutui turvautumaan sosiaalihuoltoon, pelastusarmeijaan ja kirkkoon.
Pirjo taisteli tiensä keskikouluun
Pirjo itse aloitti lastenhoidon ja kotiaskareissa auttamisen talonomistajan perheessä jo 11-vuotiaana.
– Käytin melkein kaiken vapaa-aikani heillä saadakseni rahaa menoihini. Minulla oli kova halu päästä keskikouluun, ja tarvitsin rahaa koulutarvikkeita varten. Kynät, lehtiöt ja muut tarvikkeet oli ostettava itse.
Pirjo taisteli tiensä kouluun ja selvitti suoritustentin.
Koulunkäynti ei ollut aina helppoa. Mieleen on jäänyt erityisesti yksi hetki.
– Vaikein hetki oli, kun liikuntatunnilla opettaja kysyi, miksi olen tullut kouluun, vaikkei minulla ole luistimia tai suksia, Pirjo muistaa.
Köyhyyden ja isän alkoholismin lisäksi elämään tuli myös muita varjoja. Pirjo muistelee olleensa 12 tai 13, kun talon omistajaperheen isä yritti käyttää häntä hyväkseen.
– Se muutti elämäni täysin. Oli vaikeaa jatkaa perheessä, mutta en nähnyt muutakaan vaihtoehtoa.
Isän kohtalo sai Pirjon lähtemään
17-vuotiaana Pirjo muutti Helsinkiin kotiapulaiseksi. Äidin sairasteltua hän kuitenkin palasi välillä kotiseudulleen pitämään huolta sisaruksistaan. Lopulta Pirjo palasi kokonaan Lauritsalaan ja sai töitä päiväapulaisena.
Tammikuun 4. päivä vuonna 1964 muutti kuitenkin kaiken.
– Isäni oli alkoholin vaikutuksen alaisena riitautunut korttipelissä tuntemattoman nuorukaisen kanssa. Isä oli puolustanut itseään puukolla ja lyönyt miestä suoraan sydämeen. Mies kuoli ennen kuin hänet ehdittiin kuljettaa sairaalaan.
Tapaus nousi otsikoihin ja lehdet kertoivat siitä ihmisten oikeilla nimillä. Pirjo sai potkut työstään.
– Aloin miettiä keinoja päästä pois kaikkien silmien alta, olihan paikkakunta silloin vielä pieni ja lähiseudulla kaikki tunsivat meidät.
Pitkän harkinnan jälkeen Pirjo päätti muuttaa Ruotsiin. Työnvälittäjältä hän sai tietää auki olevasta työpaikasta. Matkaan oli lähdettävä juuri joulun alla, tai työ menisi jollekin toiselle.
Ruotsi tarjosi uuden alun
Niin Pirjo matkusti Tukholmaan ja aloitti työnsä australialaisessa diplomaattiperheessä.
– Kyllä tunnelma oli mahtava, kun diplomaattiauto ja itse herra diplomaatti oli minua vastassa. Ajoimme leveää moottoritietä Näsby Parkkiin, jossa perhe asui kolmikerroksisessa talossa. Sain oman huoneen omalla sisäänkäynnillä. Se oli mahtavaa, enkä oikein voinut uskoa sitä todeksi.
Pirjon tarkoituksena oli viettää Ruotsissa vuosi ja palata sitten kotiin. Toisin kuitenkin kävi. Pirjo tapasi tulevan miehensä tammikuussa 1965 ja jäi sille tielleen. Ensimmäisten kuukausien aikana vaivannut koti-ikäväkin helpotti ajan kanssa.
– Näin jälkeenpäin ajatellen voin sanoa, että muutto Ruotsiin oli ainoa oikea ja järkevä ratkaisu siinä tilanteessa. Lauritsalassa käydessäni olen saanut kuulla, että monet ikäluokkani ihmiset olivat niitä väliinputoajia, joista moni on joutunut ennenaikaisesti hautaan alkoholin takia.
– Minusta tuntuu, ettei Suomi olisi pystynyt tarjoamaan samanlaisia mahdollisuuksia elämään kuin mitä Ruotsi on tarjonnut. En vaihtaisi päivääkään pois, vaikka ei elämä helppoa ole ollut täällä Ruotsissakaan.
Pirjo Vallius on kirjoittanut elämästään kirjan Elämäni tarina.
Studio55.fi/Tuuli Lindgren
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.