Lapsuus alkoholinhuuruisessa kodissa ja isän joutuminen vankilaan saivat Pirjo Valliuksen pakenemaan menneisyyttään Ruotsiin.
Kaksi päivää ennen jouluaattoa vuonna 1964 Pirjo Vallius istui Lauritsalan asemalla odottamassa junaa. Hän oli matkalla Ruotsiin.
– Siinä istuessani mietin, miksi minun piti lähteä juuri nyt ennen joulua. Samalla päätin, etten koskaan kertoisi kenellekään menneisyydestäni. Ruotsissa kukaan ei tuntisi minua. Siellä olisi hyvä aloittaa alusta.
Alkoholi varjosti perheen elämää
Pirjo syntyi Tampereen lähettyvillä, Punkalaitumella, äitinsä ollessa sotaa paossa. Sodan jälkeen hän palasi takaisin kotiinsa Lauritsalaan.
– Vanhempani olivat menettäneet neljä vauvaikäistä lasta ennen minun syntymääni, olin siis ensimmäinen eloonjäänyt. Myöhemmin sain myös tietää, että äidilläni oli niin kutsuttu lehtolapsi, jota isäni ei hyväksynyt, ja siksi hänet olikin sijoitettu kasvatiksi sukulaisperheeseen.
Pirjo eli lapsuutensa perheessä, jossa isä käytti melkein kaikki rahansa alkoholiin. Koti oli pieni, vain yksi 20 neliömetrin huone, jossa asui viisi ihmistä.
