Pikkulasten ruoka on muuttumassa liian hienonnetuksi mössöksi ja siihen olisi syytä palauttaa purtava karkeus, huolehtii ravitsemusterapeutti Arja Lyytikäinen Jyväskylän sosiaali- ja terveyspalvelusta. Lyytikäisen mukaan pureskelu on ravitsemuksen ohella tärkeää pikkulapsen hampaiden ja jopa puheen kehitykselle. - Pureskelua vaativa, karkeampi ruoka tuo lapsen ruokavalioon myös enemmän houkuttelevia makuja, tuoksuja ja värejä, sanoo työssään paljon pikkulapsiperheitä kohtaava Lyytikäinen.
Lyytikäisen neuvot lapsen karkeamman ruokavalion toteuttamiseksi ovat selkeät: ruuan karkeuttaminen aloitetaan vähitellen imeväisiän lopulla, kun hampaat puhkeavat. Lapsen käteen voi antaa purtavaa, kovaa leipää, juureksia ja hedelmiä. Hienot raaka-raasteet voi aloittaa jo 6 - 8 kuukauden iässä, ja porkkanapalasiin ja perunasuikaleisiin päästään 8 - 10 kuukauden iässä. - Jo yksivuotiaasta alkaen mukaan saa tulla kokolihaakin, kun se pilkotaan lautasella sopivan pieniin suupaloihin, Lyytikäinen opastaa.
Monipuolinen, tasapainoinen sekaruokavalio on Lyytikäisen mielestä pikkulapselle ravitsemuksellisesti turvallisin vaihtoehto. - Sekaruokavalion etuna on täysiarvoisen proteiinin saanti kasvavan lapsen tarpeisiin sekä riittävä raudan, sinkin ja seleenin saanti. Eikä pidä unohtaa sitäkään, että liharuuasta saa esimerkiksi kaikkia seitsemää B-vitamiinia, hän korostaa.
Perheen yhteiset ruokailuhetket kunniaan
Lyytikäinen pitää pikkulasten ruokailussa tärkeänä myös perheen yhteisiä ateriahetkiä. - Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että yhteiset perheateriat pitäisi palauttaa kunniaan, hän sanoo. Perheen yhteisillä aterioilla lapsi oppii aikuisen mallin mukaan hyväksymään erilaisia ruoka-aineita. Lapsen tutustuttaminen ruuan rikkaaseen maailmaan luo pohjaa monipuolisen ruokavalion toteuttamiselle. - Arjen säännöllinen ruokarytmi luo pikkulapselle lisäksi turvallisuuden tunnetta ja auttaa osaltaan syömisen sisäiseen itsekontrollin kehittymiseen.
Perheen yhteisen aterian ei tarvitse aina välttämättä olla alusta loppuun saakka valmistettua kotiruokaa, vaan lapsille voi Lyytikäisen mielestä tarjota turvallisin mielin myös järkevästi valittua valmisruokaa. - Kotona ruokaa valmistettaessa voidaan hyvin kontrolloida rasvan ja suolan määrää, mutta tässä suhteessa teollinenkaan ruoka ei ole ongelma. Lyytikäisen mukaan suolan määrää voi säännellä viisailla valinnoilla. Rasvan määrän ja laadun suhteen taas kannattaa kiinnittää huomiota maidon, leipärasvan, ruuanvalmistusrasvan, juustolaadun ja jauhelihan rasvapitoisuuden valintaan. Lyytikäisen mielestä lisäaineista ei tarvitse olla huolissaan kuin joskus harvoin joidenkin suurkuluttajien kohdalla.
Lisätietoja: Ravitsemusterapeutti Arja Lyytikäinen, arja.lyytikainen@jkl.fi (Finfood / MTV3 Internet)