Pieni omenapuu on helppo pitää kunnossa

- Omenat eivät ole yhtään sen parempia, vaikka ovat seitsemän metriä lähempänä aurinkoa, Oksanen heittää.
Hän sanoo, että omenapuu on juuri sopivan korkuinen silloin, kun hän ylettyy ylimpään oksaan ilman jakkaraa.
- Sanoisin, että 220 senttiä, eikä missään tapauksessa yli 250 senttiä.

- Omenapuita on leikattava aivan alusta asti aivan kuin orapihlaja-aitaa, joka halutaan pitää sen korkuisena ettei naapuri näe tontille. Samalla tavalla omenapuulle on määriteltävä tavoitekorkeus, johon pyritään.

Kotipuutarhoissa aivan liian vähän lajikkeita

Oksanen on kurssittanut kolmisenkymmentä vuotta harrastajapuutarhureita. Vuosien varrella yhä useampi on oppinut leikkaamaan itse omenapuunsa. Mutta, mutta. Kotipuutarhoissa kasvavat yhä vain ne tutut kanelit, valkeat kuulaat, åkeröt, bergiukset, vaikka omenalajikkeista ei ole pulaa.

Oksanen suosittelee harrastelijoille helppohoitoisia lajikkeita kuten Särsötä ja Punaista Antonovkaa.

- Cloettanakin tunnettu Särsö on aivan puhdas omena, johon tulee pihlajanmarjakoita vain harvoin. Sitä ei tarvitse edes ruiskuttaa.

- Eikö Särsö kelpaa pihlajanmarjakoille?
-Siinä on niin kimmoisa kuori, että se suojelee omenaa. Mitä ohuempi kuori omenassa on sitä helpommin siihen saa reiän. Ja jos kuoreen tulee reikä, silloin tulee helposti muumiotauti.

Oksanen innostuu Punaisesta Antonovkasta, uudesta talviomenalajikkeesta, joka syntyi aivan sattumalta yhdessä omenatarhassa. Se on tummanpunainen, hieman pyöreämpi ja vähemmän kulmikas kuin Antonovka.
- Punaisen Antonovkan maku, rakenne ja kaikki on prikulleen samat kuin Antonovkalla.

Herkku Helinä ja Hunajapupu

Muita uutuuslajikkeita on muun muassa Herkku Helinä, jonka äiti on vapaapölytteinen keltakaneli ja isä tuntematon. Oksasen omenatarhassa vierailleet luomuviljelijät ovat ihastuneet paitsi Punaiseen Antonovkaan myös Herkku Helinään, joka näyttää juuri sellaiselta omenalta, jonka Lumikki sai noidalta. Omena on punainen vahakiiltoinen ja kovapintainen. Herkku Helinä pitää pihlajanmarjakoit loitolla kimmoisan pintansa ansiosta.

- Ainakaan tähän mennessä siihen ei ole tullut koita ja se on ollut tarhassa jo monta vuotta. Isokokoinen Hunajapupu on aivan samanlainen löytö. Helsinkiläisnainen kylvi sen 1950-luvulla tietämättä siitä sen enempää. Puu on kestänyt kaikki pahat talvet ilman vaurioita ja ansainnut näin paikkansa omenalajikkeena.

- Se on ihana uuniomena, niin makea, ettei siihen tarvitse lisätä sokeria.

Oksanen ilmoittautuu "Hunajapupu"-nimen keksijäksi. Puun omistaja oli kutsunut sitä "Hunajapuuksi", mutta ihastui itsekin uuteen nimeen.

Pieniä herkullisia kotimaisia lajikkeita

Oksanen puhuu lämpimästi uusien kotimaisten lajikkeiden puolesta. Niitä syntyy usein vahingossa niin kuin Hunajapupukin. Joku kylvää siemeniä, joista kasvaa suomalaisia luonnonoloja kestävä puu, jossa on maukkaita omenoita. Siemenpuun omenat ovat useimmissa tapauksissa karvaita tai mauttomia, mutta joskus onnistaa.

- Meillä on 20 vuotta tietoa monesta lajikkeesta, mutta kukaan ei ole halunnut puhua näitten puolesta. Monesti naapurit ovat tienneet, että tämä tietty puuyksilö tuottaa erittäin hyviä omenoita. Oksasta kiinnostavat pienet paikalliset ihanuudet kuten sokeriomena, jota kasvaa Långsjön kartanossa Somerolla. Sagulinin päärynäomenaksikin kutsutun omenapuun Oksanen haluaisi jokaiseen suomalaiseen pihaan.

Osta, maista, kokeile

Omenapuusta tai -tarhasta haaveilevan on selvitettävä, haluaako syödä omenoita suoraan puusta vai tehdä niistä hilloa tai sosetta. Ja onko alkukesällä omenapuita hoitamassa ja loppukesällä omenoita poimimassa.

- Menkää maalaistoreille syksyisin, ostakaa muutama omena joka lajikkeesta, pistäkää ne paperipussiin ja laittakaa nimi päälle. Toinen ei voi sanoa, miltä omena maistuu toisen suussa, vaan jokaisen pitää itse löytää omat lajikkeensa, Oksanen neuvoo.

(MTV3-STT-HELI SINKKONEN)