Pia tapettiin ”ennennäkemättömän raa’asti” joulukuussa 2013 – nyt hänen lapsensa kertovat: "Kukaan ei auttanut meitä tai antanut vastauksia"

Lindomesta oleva Östlinght oli vierailemassa ystävän luona Ljungsbrossa. Kahden aikaan yöllä hän oli ulkona haukkaamassa happea ulkoan, kun hän kuuli meteliä lähistöltä.

Hän meni katsomaan, mistä ääni tuli. Hän näki, kuinka aikuinen mies, Doudou Ahoka, pahoinpiteli 15-vuotiasta poikaa. Hän soitti hätäkeskukseen ja yritti samalla keskeyttää karmean teon.

Ahoka oli aseistautunut rautaputkella, jolla hän löi naista.

Östlinght kuoli iskuihin ja hänestä tuli Ahokan toinen uhri 2. joulukuuta 2013.

Lapset eivät kuulleet tapahtuneesta heti

Viisi vuotta myöhemmin hänen kolme lastaan ovat valmiita puhumaan äitinsä kuolemasta. Sisarusten mukaan heidän äitinsä oli juuri sellainen henkilö, joka menisi auttamaan tuntematonta poikaa oman henkensä uhalla.

– Hän laittoi muut aina itsensä edelle, hän ei edes ajatellut muuta, kertoo hänen poikansa Sebastian.

Tytär Susannan mukaan heidän äitinsä oli rohkea.

Sebastian oli sisaruksista viimeinen, joka näki äitinsä hengissä. Hän vei äitinsä juna-asemalle samana iltana kello yhdentoista aikaan.

Seuraavana päivänä Sebastian oli soittanut äidilleen useita kertoja ja lähettänyt viestejä, joihin hän ei saanut vastausta.

Sebastian ja Jesper saivat kuulla vasta seuraavana päivänä uutisista, että heidän äitinsä oli kuollut.

– Luulin, että se oli vitsi. Vasta kun isä soitti, ymmärsin mitä on tapahtunut.

Myös isosisko Susanna kuuli asiasta isältään. Susanna oli tuolloin matkalla Uudessa-Seelannissa.

– Sain puhelun, kun olin illallisella kavereideni kanssa. Kaikki vaan pysähtyi, en ymmärtänyt mitä oli tapahtunut.

Hautajaiset "lainatulla" ruumiilla

Tapon jälkeen alkoi surunkäsittelyprosessi.

Hieman ennen hautajaisia poliisi vieraili perheen luona. He eivät suostuneet luovuttamaan ruumista, koska sitä tutkittiin edelleen.

– Sille tunteelle ei löydy sanoja. Se on sanoinkuvaamaton tunne, kun sinua kielletään pitämään hautajaisia äidillesi.

Sisarukset saivat "lainata" ruumista hautajaisiin. Arkkua ei suljettu täysin, jotta se voitiin avata uudelleen.

– Meidän oli pakko antaa äitimme ruumis takaisin, Jesper kertoo.

Viranomaisten tuki olematonta

Kaikkien kolme mielestä poliisien ja viranomaisten tuki oli olematonta. Heidän yhteyshenkilönsä poliisissa vaihtui monta kertaa.

– Kun saa tuollaisen uutisen ei ole energiaa mihinkään. Olisimme tarvinneet yhteyshenkilön, joka olisi antanut meille suoraa tukea ja voimia yrittää ymmärtää tapahtunutta. Kukaan ei auttanut meitä tai antanut vastauksia.

Nyt viisi vuotta myöhemmin sisarukset käsittelevät yhä menetystä. He halusivat nyt kertoa tarinansa. Heidän mielestään poliisin ja viranomaisten tulisi tarjota enemmän tukea rikoksen uhreille ja heidän omaisilleen.

– Uhrien ja viranomaisten välille pitää kehittää parempi yhteys. Kenelläkään ei ole tuossa tilanteessa voimia etsiä itse sitä tietoa, mitä tilanteessa tarvitaan, Sebastian kertoo.

– Tarvitaan uudelleen priorisointia ja muutosta. Myös meille omaisille tulisi tarjota suoraa tukea, jotta voisimme taas elää normaalia elämää, Susanna jatkaa.

Tekijälle elinkautinen

Tekijä Doudou Ahoka oli teon aikaan 33-vuotias. Hän oli juonut alkoholia ja käyttänyt kannabista tekoiltana. Tuomioistuimen mukaan hän eli itseaiheutettua, rikoksien ja huumeiden täyttämää elämää.

15-vuotiaan pojan tappoa kuvailtiin äärimmäisen armottomaksi teoksi tuomioistuimessa. Östlinghin tappoa puolestaan kuvailtiin ennennäkemättömän raa’aksi.

Sekä tuomioistuin että hovioikeus tuomitsivat Ahokan elinkautiseen.

– Rikoksien tekijöitä autetaan ja tuetaan, kun he pääsevät ulos vankilasta. Se on tietenkin hyvä asia, mutta missä meidän tukemme? Mekin kärsimme tavallaan elinkautista. Vieläkin on päiviä, jolloin en pysty menemään töihin, jos jokin vaikka muistuttaa minua äidistä tai on hänen syntymäpäivänsä, Jesper pohtii.