Peter von Bagh näki ensimmäisen elokuvansa 7-vuotiaana ja jäi sille tielle. Hän on perehtynyt vuosien ajan valkokankaan tuotoksiin sekä ammatillisesti että harrastusmielessä. Aivan kaikkea ei suurinkaan elokuvien ystävä suostu katsomaan.
Taideteollisen korkeakoulun elokuvahistorian professori, valtiotieteiden tohtori, elokuvahistorioitsija ja -ohjaaja. Peter von Baghin ansioluettelo on mittava. Onpa mies esiintynyt itsekin valkokankaalla.
Von Baghin ikäpolvi ei päässyt nykylapsien tavoin nauttimaan elokuvien maailmasta pienestä pitäen. Elokuvan suuri mies oli 7 vuotta nähdessään ensimmäisen filminsä.
− Kyseessä oli brittiläinen tositapahtumiin perustuva näytelmäelokuva Scott − etelänavan valloittaja. Se oli melko pelottava, von Bagh muistelee.
Elokuvan maailma vei nuoren helsinkiläispojan mennessään.
− Kiinnostus liukui vuosien mittaan lapsen innosta murrosikään, ja on aina sittemmin löytänyt uudet muodot, von Bagh kuvailee elämänmittaista rakkauttaan valkokankaaseen.
Filmien taso on laskenut
Von Bagh painottaa, että elokuvat tulisi katsoa teatterissa, mutta käy itse nykyisin huomattavan harvoin siellä.
− Elokuvateatterien ohjelmisto on köyhtynyt. Suomeen saapuvat vuorenvarmat kaupalliset paukut. Maailmalla tehty parhaimmisto ei päädy tänne, von Bagh selittää.
Siksi ammattilainen katsoo valtaosan filmeistä kotonaan, joka notkuu täpötäysiä kaseteilla ladattuja hyllyjä. Baghin onneksi televisiossa eri puolilla maailmaa tuotetaan yhä hyvää materiaalia.
− Ennen hyviä elokuvia syntyi kuukaudessa sama määrä kuin nykyään vuodessa, von Bagh harmittelee.
Elokuva jää kesken
Ammattilainen on kolunnut vuosien varrella läpi lukemattomat filmit. Nykyään von Bagh on yhä tarkempi siitä, mitä hän katsoo. Lapsellinen ohjelmisto ei ole enää hänen mielenkiintonsa väärti.
− Jos elokuvassa ei ole kerronnallisesti mitään sisältöä, miksi minun pitäisi katsoa se? Esimerkiksi animaation pitää olla aika poikkeuksellista, että se herättäisi mielenkiintoni.
Von Bagh on poistunut monet kerrat elokuvateatterista, mikäli filmi ei ole miellyttänyt häntä.
− Olen tämän asian suhteen hieman kärsimätön. Elokuva vie elämästä kaksi tuntia aikaa. On järjetöntä istua niin kauan paikallaan, jos filmi ei ole hyvä, hän toteaa ykskantaan.
Studio55.fi/Jenni Kokkonen