Mainos

"Pelkään, että jos nimitykset menevät läpi, seuraavat EU-johtajat katsovat korruptiota aiempaa enemmän sormiensa läpi" – Tutkijoiden mukaan EU:n itäisten jäsenmaiden pullikointiin pitäisi puuttua pian

3:55
Video: Suomen EU-puheenjohtajakausi käynnistyy.

Autoritaarisia johtajia, korruptiota ja rajoituksia median, oikeuslaitoksen sekä kansalaisjärjestöjen vapauteen.

EU:ssa on jo pitkään ihmetelty, mihin itäisten jäsenmaiden oikeusvaltio- ja ihmisoikeustilanne on menossa – ja miten siihen voitaisiin vaikuttaa. Synkin tilanne on Unkarissa ja Puolassa.

– Niissä on molemmissa vallassa yksi, vahva keskustaoikeistolainen puolue. Puolueet ovat hyvin konservatiivisia ja nationalistisia sekä jakavat kristillisen arvomaailman, kertoo Aleksanteri-instituutin vanhempi tutkija Katalin Miklossy.

– Niiden linja on ollut aika johdonmukaisesti se, että EU:n arvoja – niitä, mitä me jaamme pohjoisessa ja lännessä – kyseenalaistetaan. Liberaalia demokratiaa, ihmisoikeuksia sekä median, kansalaisyhteiskunnan ja oikeuslaitoksen vapautta on systemaattisesti heikennetty.

EU:ssa itäisen Keski-Euroopan maat vastustavat erityisesti integraation syventämistä.

– Ne vastustavat Brysselin valtaa ja unionin oletettua liittovaltiokehitystä. Sen sijaan ne ajavat lisää suvereniteettia kansallisvaltioille. Tavoitteena on, että Bryssel tai muut EU-maat eivät saisi puuttua maiden sisäisiin asioihin: eli jos korruptio rehottaa tai oikeusvaltio on rempallaan, se on maan sisäinen asia, kertoo Turun yliopiston valtio-opin yliopistonlehtori Heino Nyyssönen.

"Sosiaalipoliittinen ohjelma kuin vasemmistoliitolla"

Vaikka Unkari ja Puola ovat joutuneet viime vuosina EU:n hampaisiin, hallituspuolueet porskuttavat yhä gallupeissa. Miklossy näkee tälle kolme pääsyytä.

– Vaikka puolueet ovat keskustaoikeistolaisia, niiden sosiaalipoliittiset ohjelmat ovat samanlaisia kuin meillä vasemmistoliitolla. Esimerkiksi perheitä ja eläkeläisiä tuetaan paljon. Näin puolueet ostavat kansansuosiota ja vahvistavat valtaansa, Miklossy selittää.

Toinen tekijä liittyy maissa 1990- ja 2000-luvuilla koettuun nopeaan ja jyrkkään muutokseen.

– Silloin osa ihmisistä jäi heitteille, eivätkä he pystyneet kunnolla integroitumaan kapitalistiseen, länsimaiseen järjestelmään. Vahvasti nationalistiset puolueet tarjoavat yhteisöllisyyttä, joka silloin menetettiin. Ihmiset kokevat, että vihdoin heillä on joku, joka näyttää suuntaa.

Kolmanneksi puolueet lietsovat kansassa pelkoja, joilla ne sitten ratsastavat.

– Ihmiset kokevat, että vahvat johtajat takaavat turvallisuuden ja pystyvät torppaamaan EU:n haitalliset vaikutuspyrkimykset. Puolueet lietsovat pelkoja esimerkiksi siirtolaisiin liittyen, ja hyödyntävät siinä valtiollista mediaa. Mediasta puskee läpi hyvin voimakkaasti myös EU-kriittinen agenda. EU:ta pidetään kaiken pahan alkuna ja juurena eikä esimerkiksi ymmärretä, ettei tällaisia sosiaalipoliittisia järjestelmiä ei olisi varaa ylläpitää ilman EU-tukiaisia.

Myös Nyyssönen korostaa mediavaikuttamisen merkitystä.

– Esimerkiksi Unkari putosi Toimittajat ilman rajoja -järjestön lehdistönvapauslistauksessa viime vuonna 14 sijaa. Suomessa emme välttämättä tajua, miten röyhkeästi Unkarin hallitus käyttää mediaa käsikassaranaan, Nyyssönen sanoo.

Unkarin Orban takapiruna EU-johtajien valinnassa

Vaikka EU:n itäisiä jäsenmaita ei yleensä mielletä unionin ytimeen, Miklossy ja Nyyssönen varoittavat aliarvioimasta niiden merkitystä. Nyyssösen mukaan maiden vaikutusvalta näkyy esimerkiksi EU:n uusien johtajien valinnassa.

– Suomessa ajatellaan, että Saksa ja Ranska ovat EU:n valta-akseli. Näyttää kuitenkin siltä, että (EU-johtajien) valinnat liittyvät itäiseen Keski-Eurooppaan ja Unkarin pääministeri Viktor Orban on ollut niissä keskeisiä toimijoita, Nyyssönen sanoo.

Nyyssösen mukaan tämä näkyy erityisesti EU-komission puheenjohtajan valinnassa. Sosialistien ehdokas Frans Timmermans oli kärkiehdokas tehtävään. Viime viikolla valtiojohtajat päätyivät kuitenkin esittämään komission johtoon monille tuntematonta Saksan puolustusministeriä Ursula von der Leyeniä.

Itäisen Keski-Euroopan maiden kannalta Timmermans paitsi edusti väärää puoluetta, hän oli myös ollut liian kärkäs oikeusvaltion puolustaja, Nyyssönen sanoo.

– Orban markkinoi Timmermansin syrjäyttämistä nimenomaan Visegrad-maiden [Tshekin, Unkarin, Puolan ja Slovakian] yhteistyönä. Hän saikin siihen tukea Puolasta sekä Tshekistä, missä pääministeri [Andrej] Babishia tutkitaan parhaillaan EU-tukien väärinkäytöstä. Siksi on selvää, ettei Babishkaan halua EU-johtoon Timmermansin kaltaista henkilöä.

Suomen puheenjohtajakauteen kohdistuu paineita

Nyyssönen pelkää, että luvassa on vaikeuksia, jos EU:n johtonimitykset menevät läpi nyt esitetyn kaltaisena.

– Pelkään, että jos nimitykset menevät läpi tällaisenaan, seuraavat EU-johtajat katsovat korruptiota aiempaa enemmän sormiensa läpi, ja taistelu korruptiota vastaan ja oikeusvaltion puolesta taantuu. Se on epäilemättä näiden maiden johtajien tavoitekin, hän sanoo.

Miklossy korostaa kuun alussa alkaneen Suomen EU-puheenjohtajakauden merkitystä.

– Suomi on vihdoin nostanut esille EU:n 7. artiklan, eli pyrkimykset sitoa EU-tukiaiset oikeusvaltioagendaan. Edellinen puheenjohtajamaa Romaniahan yritti vesittää tätä kaikin tavoin, koska Romania on saanut EU:ta paljon kritiikkiä oikeusvaltion heikentämisestä. Nyt on tärkeää, että Suomi vie tätä intensiivisesti ja johdonmukaisesti eteenpäin siksikin, että seuraavaksi puheenjohtajaksi nousee Kroatia, jossa on myös käynnissä prosessi oikeusvaltion heikentämiseksi, Miklossy sanoo.

Artikla 7 koskee nimenomaisesti sitä, että EU on myös arvoyhteisö, Miklossy sanoo.

– Sitä on pitkään pidetty itsestäänselvyytenä, ikään kuin siitä ei tarvitsisi ollenkaan keskustella – mutta siitä olisi pitänyt keskustella jo viisi vuotta sitten edellisten EU-vaalien yhteydessä. Jos halutaan, että itäinen Eurooppa pysyy EU:ssa, nyt on viimeinen hetki käsitellä asiaa.

"Liikaa ei pidä pyrkiä ymmärtämään"

Nykytilanteen valossa Miklossy pitää huonona kehityksenä sitä, että kaikki EU:n uudet johtonimitykset ovat menossa Länsi-Eurooppaan.

– Ikään kuin EU olisi vain länsieurooppalainen unioni, eikä itälaajentumista olisi koskaan tapahtunut. Jos itäeurooppalaisille olisi annettu jotain edes symbolisella tasolla, se olisi voinut auttaa siellä EU-kriittisyyttä laantumaan. Mutta nyt tilanne on päinvastainen, ja se on mielestäni iso virhe.

Miklossy pelkää, että nykysuuntaukseen ei ole tulossa nopeaa muutosta. Päinvastoin huolena on, että läntisten arvojen alamäki Itä-Euroopassa vetää muitakin maita samaan luisuun.

– Kun EU laajeni itään, ajateltiin, että itä oppii lännen tavoille. Mutta nyt näyttääkin siltä, että itäinen malli leviää enemmän ja enemmän länteenkin. Konservatismin ja nationalismin kaltaiset vanhat aatteet tekevät paluuta. Sama suuntaus on leviämässä Baltiaankin ja jopa Viroon, vaikka luulin, että se on viimeisiä maita, joka tällaiseen sortuu. Me liberaalit alamme olla selkä seinää vasten ja entistä ahtaammalla omien argumenttiemme kanssa, Miklossy sanoo.

Miklossyn mukaan uudenlaiseen tilanteeseen tarvittaisiin nopeasti uudenlaisia vastakeinoja.

– Vanhat keinot eivät selkeästi enää toimi. EU:ssa tähän asiaan herättiin aivan liian myöhään, enkä ole kovin toiveikas.

Nyyssösen mukaan EU-johtajien valintaprosessi nosti itäisen Keski-Euroopan maiden profiilia unionissa.

– Kun ne lisäävät yhteistyötä, sellainen joukko on otettava huomioon varsinkin, jos Italia on mukana. Näitä maita ei missään nimessä pidä vähätellä, mutta ei myöskään pyrkiä liikaa ymmärtämään. EU:ssa on hyväksytty yhteiset säännöt, ja pohjoisesta näkökulmasta katsoen niitä pitää noudattaa, Nyyssönen sanoo. 

Lisää aiheesta
    Mainos
    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja