6-vuotiaan hukkuminen Pikkukoskella Helsingissä toi Pornaisissa asuvalle Päivi Mäyrälle mieleen hänen poikansa hukkumisen lähes 40 vuotta sitten. Hänen mielestään syyllisten etsimisen voisi jättää vähemmälle. – Joskus asioita vain tapahtuu, eikä niille voi kukaan mitään.
6-vuotias löydettiin hukkuneena Pikkukosken uimarannalla viime viikonloppuna. Traaginen tapaus on herättänyt keskustelua sekä uimavalvojien että vanhempien roolista lasten vahtimisessa uimarannalla.
Päivi Mäyrälle tapaus toi mieleen omat kokemukset 38 vuotta sitten. Hänen 3-vuotias poikansa hukkui hoitopaikan pihassa olleeseen lammikkoon Kokemäellä. Mäyrä sanoo, ettei ole koskaan syyttänyt tapauksesta hoitajia, joita oli paikalla kaksi.
– Kun luin netissä ihmisten kommentteja Pikkukosken tapauksesta, tuli mieleen, että ehkä ihmisten olisi parempi jättää kritisointi sikseen, kun eivät tiedä, mitä loppujen lopuksi on tapahtunut. Joskus käy näin, vaikka apu olisi vieressä.
Pikkukoskella viime viikonloppuna ollut silminnäkijä kertoi MTV Uutisille uimavalvojien ottaneen aurinkoa kaikessa rauhassa samaan aikaan, kun rantavedessä pulikoi lukuisia pikkulapsia. Helsingin kaupungin liikuntajohtajan Tarja Loikkanen korosti, että vastuu lasten turvallisuudesta uimarannoilla on lasten vanhemmilla.
Päivi Mäyrän mielestä syyllisten osoittelu esimerkiksi sosiaalisen median keskusteluissa vain pahentaa tilannetta.
– Kaikki asianosaiset tuntevat varmasti järkyttävää syyllisyyttä muutenkin. Moni rannalla samaan aikaan ollut sivullinen miettii todennäköisesti myös, että miksi ei itse huomannut mitään, että olisiko voinut tehdä jotakin toisin.
Lue myös: 6-vuotias hukkui Pikkukoskella, mitä tapahtui? Sivullinen ihmettelee uimavalvojien toimia täpötäydellä rannalla – Liikuntajohtaja muistuttaa: "Vanhemmat ovat vastuussa lapsistaan"
3-vuotias hukkui hoitopaikan pihapiiriin
Päivi Mäyrän poika hukkui hoitopaikassa Kokemäellä heinäkuussa 1982. Paikassa oli muitakin lapsia – myös pojan 5-vuotias veli. Lapsilla oli lupa leikkiä rannalla, jossa oli vettä noin 20 senttimetriä. Poika oli mennyt ottamaan ruopatun lammen rannasta vettä kastelukannuun.
Mäyrä sai puhelun kotiinsa työpäivän jälkeen.
– Hoitajat olivat nähneet pojan kaatuvan veteen. He juoksivat paikalle, nostivat pojan ja yrittivät elvyttää. Mitään ei kuitenkaan voitu tehdä. Ambulanssi tuli paikalle, eivätkä hekään pystyneet enää tekemään mitään.
Päivi Mäyrä sanoo luottaneensa täysin – ja luottavansa yhä – että hoitajat eivät laiminlyöneet valvontaa millään tavalla.
– Joskus vain käy näin, eikä kukaan voi sille mitään.
Pikkukosken hukkumistapauksen tiimoilta on keskusteltu kiivaasti muun muassa siitä, olisivatko rannalla olleet uimavalvojat tai muut aikuiset voineet tehdä asian eteen jotakin enemmän.
– Ei intensiivinen tuijottaminenkaan välttämättä auta, kun rannalla on paljon lapsia, jotka pullikoivat. Siinä ei vaan yksinkertaisesti huomaa, jos yksi pää puuttuu joukosta, Mäyrä sanoo.
Lue myös: 6-vuotias poika löytynyt kuolleena vedestä uimarannalta Helsingissä
Nuori äiti sai paniikkikohtauksia – joutui selviämään ilman ammattiapua
Päivi Mäyrä kertoo olleensa 23-vuotias yksinhuoltajaäiti, kun hänen poikansa hukkui.
– Siihen aikaan ei tarjottu kriisiapua, enkä sellaista ymmärtänyt itsekään pyytää. En saanut missään vaiheessa ammattiapua. Kavereiden kanssa kävin asiaa jonkin verran läpi.
– Puoli vuotta onnettomuuden jälkeen aloin saada paniikkikohtauksia. Jouduin ensimmäisestä kohtauksesta sairaalaan. Lääkäri kysyi, onko minulle tapahtunut jotakin vakavaa. Sanoin ensin, että ei ole. Kun hän sanoi, että onko vuoden aikana tapahtunut jotakin, kerroin, että lapseni on hukkunut.
– Lääkäri totesi, että olen saanut paniikkikohtauksen. Hoitoa en saanut, vaan lähdin kotiin ja jatkoin arkea, Mäyrä kertoo.
Hän sanoo oppineensa sietämään surua vuosikymmenten aikana, vaikka edelleen itku tulee asiaa muistellessa.
– Onnettomuuden jälkeen meni 15 vuotta, ennen kuin pystyin katsomaan lapseni kuvaa. Suru kulkee aina mukana, vaikka asia ei enää ole välttämättä aivan joka ikinen päivä takaraivossa.
3-vuotiaan isoveli oli tapahtuma-aikaan viisivuotias, mutta ei muista tapahtumasta paljonkaan. Onnettomuuden jälkeen Päivi Mäyrä sai vielä kolme tyttöä. Lapsilla on yhteensä kuusi lastenlasta. Päivi Mäyrä kykenee kaikesta huolimatta lähtemään lastenlasten kanssa rannalle, vaikka rentoutumaan hän ei pysty.
– En lähde koskaan yksin uimarannalle lasten kanssa. Jokaista lasta kohti pitää olla yksi valvova aikuinen, ennen kuin suostun lähtemään. Tuijotan koko ajan veteen, ettei vaan tapahtuisi mitään.