MTV Uutisten päätoimittaja Merja Ylä-Anttila kirjoittaa presidentti Koiviston merkityksestä Suomelle ja suomalaisille. Uransa alkuaikoina Ylä-Anttila pääsi nuorena toimittajana haastattelemaan presidenttiä.
Tuokiokuva 1980-1990 luvun taitteesta: Presidentti Mauno Koivisto, MTV:n silloista uutisjohtoa ja nuori jännittynyt toimittaja istuvat uutisstudion lämpiössä.
Presidentti on antamassa suoraa haastattelua ja tapoihin kuului tarjota ennen ohjelman alkua presidentille tilkka konjakkia. Näin tehtiin ja leppoisa tasavallan päämies jutusteli mukavia. Katseli siinä sivussa hiukan hermostuneena papereitaan kahistelevaa toimittajatyttöä ja vähän virnistäenkin sanoi, että "annettaisiinkos hiukan toimittajalle myös".
Pieni lämminhenkinen tapahtuma muistuu mieleeni tänäänkin, kun oman sukupolveni presidentti, koko kansan Manu ja suuri valtiomies on lähtenyt. Mauno Koivisto oli viimeinen täysillä valtaoikeuksilla toiminut presidentti. Mies, jonka yksi suuruus oli kyky riisua valtaansa. Kekkosen kauden aikaisten omien traumaattistenkin kokemustensa takia hänellä oli tahto ja visio viedä Suomea normaaliparlamentarismiin. Presidentti ei enää voisi hajottaa eduskuntaa ja vaihdella pääministereitä mielensä mukaan ja presidentti ei voisi enää istua kahta kautta pidempään.
Valtaa pitää antaa sellaiselle, joka ei sitä halua käyttää.
Mutta kyllä Koivistokin osasi. Se mikä näytti jahkailulta, loputtomalta fundeeraamiselta ja varman päälle pelaamiselta saattoi sitä ollakin, mutta tarvittaessa kaukopartio-, ja lentopallomies iski ja käytti valtaansa. Esimerkit jäävät Suomen historiaan. Hän uhmasi pääministerinä jo sairasta presidentti Kekkosta eikä suostunut hallituksensa hajottamiseen. Presidenttinä hän ei suostunut valmiiksi junaileman hallituspelin juoksupojaksi. Antoi kassakaappisopimukselle huutia ja nimitti puolueiden puheenjohtajien nenän edestä pääministeriksi luottomiehensä Suomen pankista . Näin kokonaan uudenlainen hallituskoalitio, sinipuna, syntyi.