Professori Sakari Melander näkee ongelmalliseksi sen, kuinka lavea kunnianloukkauksen tunnusmerkistö on.
Toisen nimittäminen julkisesti fasistiksi, natsiksi, kommunistiksi tai vastaavaksi ei automaattisesti oikeuta kunnianloukkaussäädöksen soveltamiseen, kertoo rikosoikeuden professori Sakari Melander Helsingin yliopistosta STT:lle. Hän kommentoi asiaa yleisellä tasolla.
– Tästä on aika vakiintunuttakin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) ja korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntöä. On selvää, että jos tällaista ilmaisua käytetään poliitikkoon tai julkisuuden henkilöön kohdistuvassa kritiikissä, kriittisten kommenttien sallittavuus on laajempi ja heidän pitää kestää laajempaa kriittistä kielenkäyttöä suhteessa toimintaansa, hän sanoo.
Koomikko Ilkka Kivi sanoi Halla-ahoa fasistiksi – joutuu poliisin kuulusteluun
Melanderin mukaan asiassa pitää ottaa huomioon laajasti olosuhteet, kuten nimityksen kohteen asema ja se, missä määrin julkaisua on levitetty.
– Tämäntyyppisessä tilanteessa itse ajattelen, että merkitystä on etenkin sillä, missä yhteydessä viesti on esitetty. Onko viestin tarkoitus loukata, halventaa ja henkilökohtaisesti loukata henkilöä, vai onko se sijoitettavissa toisenlaiseen yhteyteen ja liittyykö se johonkin laajempaan keskusteluun.
Eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho (ps.) on tehnyt rikosilmoituksen siitä, että koomikko Iikka Kivi kutsui häntä fasistiksi. Rikoskomisario Juha-Matti Suominen Helsingin poliisista kertoo, että kuvaukseen sopiva tapaus on esitutkinnassa, muttei vahvista tai kiellä, onko kyse juuri tästä tapauksesta.
"Järeä prosessi pieniin asioihin"
Melander pitäisi itse hyvänä sitä, että korkeissa asemissa olevat poliitikot eivät käyttäisi kunnianloukkaussääntelyä tavalla, joka kaventaa vallankäyttäjiin liittyvää kritiikkiä, koska sillä voi olla sananvapautta rajoittavia vaikutuksia. Suurimman vian hän kuitenkin näkee yleisesti ottaen lainsäädännössä itsessään: kunnianloukkauksen tunnusmerkistö täyttyy hyvin herkästi, koska se on hyvin lavea ja pitää sisällään monentyyppisiä asioita.
– Itse pitäisin perusteltuna sen miettimistä, onko rikosoikeutta ylipäätään tarpeen käyttää kunnian suojaamiseen niin laajasti kuin sitä nyt käytetään. Sillä on jo itsessään sananvapautta rajoittavaa vaikutusta, hän kertoo.
Melanderin mukaan voisi olla syytä suunnata rikosoikeudellista lainsäädäntöä kohdistumaan enemmän toisten ihmisten järjestelmälliseen häirintään eikä nykyisenkaltaisesti yksittäisiin ikäviksi tai halventaviksi koettuihin ilmaisuihin, eleisiin tai toimintaan. Vaikka yleisesti keskusteluissa toisten leimaamista ja halventamista ei Melanderin mukaan voi pitää hyväksyttävänä, tuon hyväksyttävyyden raja ei välttämättä ole sama raja kuin se, jolloin rikosoikeutta pitäisi käyttää.
– Nyt kyse on aika järeän rikosprosessin käyttämisestä aika pieniin asioihin, hän sanoo.
Laveus kuormittaa poliisia
Kunnianloukkaukseen voi syyllistyä, jos esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen tai halventaa häntä muuten. Kunnianloukkaus voi tapahtua esimerkiksi ylipainoon viittaavin termein nimittelyllä, loukkaavien käsimerkkien näyttämisellä tai vaikkapa levittämällä valheellisia tietoja siitä, että joku virkahenkilö tekee päätöksiä omaa etuaan ajaen, mutta nämä ovat Melanderin mukaan moitittavuudeltaan hyvin erilaisia tekoja.
– Se "muuten halventaa" voi olla melkein mitä vaan, eli sitä ei ole mitenkään täsmennetty. Silloin kyse on hyvinkin laveasta tunnusmerkistöstä, joka on minusta aika ongelmallinen ja kuormittaa aika paljon jo valmiiksi kuormittunutta poliisia. Monentyyppisistä halventavista teoista tehdään rikosilmoituksia ja poliisilla on esitutkintapakko, joten niitä on sitten pakko lähteä tutkimaan. Voi olla, että vähäisiä resursseja kannattaisi käyttää vähän toisentyyppisten rikosten tutkintaan, Melander sanoo.
Yksi ongelma kunnianloukkausten rikosprosesseissa Suomessa on Melanderin mukaan suuri vaihtelu siinä, millaiset teot missäkin etenevät tutkittaviksi tai oikeuteen. Senkin taustalla on osaltaan se, että kunnianloukkausteot voivat olla vähäisiä ja hyvin moninaisia.
Hän myös muistuttaa, että Suomi on aiemmin saanut useita langettavia päätöksiä EIT:ltä siitä, että kunnian ja yksityiselämän suojaa oli oikeuden ratkaisuissa ylikorostettu sananvapauden kustannuksella, ja tämä johti sittemmin muun muassa lainsäädäntömuutoksiin.
– Sitä on yhä syytä korostaa, että sananvapausnäkökulmat pitää aina ottaa huomioon kunnianloukkauspykälää sovellettaessa, ja (pykälällä) ei saa rajoittaa liikaa sananvapautta. Suomen historia ei ole siinä paras mahdollinen, Melander sanoo.