Koska erityisherkkyydessä on kyse synnynnäisestä ominaisuudesta, jo pieni lapsi voi näyttää vahvasti herkkyyden piirteitä. Silloin vanhemman rooli kuuntelijana ja ymmärtäjänä korostuu entisestään.
Erityisherkkyydellä tarkoitetaan synnynnäistä taipumusta reagoida ympäröivään maailmaan ja aistiärsykkeisiin voimakkaammin. Erityisherkkyydestä ei voi oppia pois, vaan se on hermojärjestelmän ominaisuus, joka on mukanamme syntymästä kuolemaan, koko elämämme ajan.
Koska kyse on synnynnäisestä piirteestä, erityisherkkyys näkyy ja kuuluu jo lapsesta pitäen.
– Lapsen kohdalla herkkyyden eri ulottuvuudet voivat korostua eri tavoin kuin aikuisella, sillä pienellä lapsella ei ole vielä omaa elämänkokemusta, kykyjä tai mahdollisuuksia itse suojata itseään ärsykkeiltä tai tasapainottaa ympäristöään, psykologi-kouluttaja Heli Heiskanen kuvailee.
– Lapsi saattaa aistia voimakkaasti toisten ihmisten tunteita, eli reagoida vahvasti ilmapiirin ja ympäröivien ihmisten tunnetilaan ja stressitasoon.
Erityisherkkä lapsi saattaa haluta syödä joka aamu aamupalaksi samoja muroja eikä kastiketta saa sekoittaa perunoiden päälle: ne pitää eritellä. Uudet tilanteet ja jopa värit saattavat aiheuttaa vahvoja reaktioita.
– Erityisherkällä lapsella voi olla todella tarkkoja makumieltymyksiä tai tämä huomaa herkästi uudet, vieraat hajut. Vaatteet ja materiaalit voivat tuntua erittäin vahvasti: sukkien saumat tai pesulaput saattavat häiritä lasta todella paljon.
Lapsi voi olla uusissa tilanteissa hyvinkin arka, johtuen erityisen herkästä havainnoinnista ja kokemisesta. Oven taakse ilmestyneet yllätysvieraat tai luokkahuoneen kova melu saattavat kuormittaa ja rasittaa erityisherkkää lasta enemmän kuin osaamme arvatakaan.
