Suomen menestyneimmän mäkihyppääjän Matti Nykäsen kuolema on puhututtanut ihmisiä ympäri maailmaa tällä viikolla. Asian ytimessä, Jaakko Loikkanen -ohjelmassa vieraili edesmenneen mäkihyppylegendan hyvä ystävä ja luottotoimittaja Kai Merilä, joka avasi ystävyyttään Nykäseen.
Kai Merilä ja Matti Nykänen tunsivat toisensa 30 vuoden ajan. Julkisen ammattinsa puolesta Nykäsellä oli paljon tuttuja, mutta Merilän mukaan ystävät ja kaverit pidettiin osittain erillään.
– Olalle taputtelijoita oli paljon. Näistä kovin moni ei kuitenkaan Matin olohuoneeseen illanviettoihin päässyt.
Työsymbioosista hyötyivät molemmat
Nykäsen luottotoimittajana toiminut Merilä ehti kirjoittaa Nykäsestä kaksi kirjaa ja satoja lehtijuttuja. Lehtijutuista maksettiin sovitut korvaukset Nykäselle.
– Matti halusi, että teen hänestä lehtijuttuja. Siitä syntyi työsymboosi ja tuli tämä luottotoimittaja titteli. Työsymbioosista hyötyivät molemmat. Matti sai ansaitsemaansa julkisuutta, mitä se halusikin, ja tietenkin lehteä myytiin Matin naamalla. Paljon myytiinkin.
Vaikka eri medioissa käytettiin värikkään mäkikotkan julkisuutta hyväksi, niin julkaistavista jutuista Nykänen ja Merilä sopivat yhdessä.
– Yhdessähän me sumplittiin ne jutut, että mitä tehdään. Mattia ei saanut kirveelläkään tekemään sellaisia asioita, mitä hän ei halunnut tehdä.
Media käytti hyväkseen
Merilä vastaa miettimättä kysymykseen, käytettiinkö Nykästä hyväksi Merilän edustamassa mediassa.
– Varmaan rahastettiin. Aina, kun Matti oli kannessa, niin tuli ostopiikki. Mutta osasi Matti laittaa palkat itselleen kohdilleenkin.
Nykänen katuu tekojaan
Merilä muistelee Nykäsen epätoivon hetkiä. Nykäsellä on ollut tekoja, joista hän on maksanut vankilatuomiolla ja osa teoista on jäänyt täysin ystävien väliseksi, joista ei puhuttu ulospäin.
– Ne olivat syviä hetkiä. On paljon juttuja, jotka tulen viemään mukanani hautaan saakka itsekin. Matti katuu hyvinkin syvästi joitakin tekoja. Ne olivat pitkiä kyyneleitä, mitä käsiteltiin. Hän tiesi itsekin, ettei hän ollut sellainen ihminen, millainen hän humalapäissään pahimmillaan oli.