Valmistusvuosi 2006. Ohjaus John Moore. Tuotanto 20th Century Fox / FS-Film Oy. Kuvaformaatti 16:9 Anamorfinen Widescreen 1.85:1. Ääni DD 5.1, DTS 5.1. Kesto 1 h 45 min.
The Omenissa amerikkalainen diplomaatti Robert Thorn menettää vastasyntyneen lapsensa. Kun uutisen miehelle kertova pappi tarjoaa tälle kasvatettavaksi lasta, jonka äiti on kuollut synnytyksessä, Thorn ottaa tarjouksen vastaan ja salaa asioiden todellisen laidan vaimoltaan. Harmillisesti pikku-Damien on kuitenkin antikristus, mistä ei hyvää seuraa.
The Omen on jälleen yksi turha klassikon uusintafilmatisointi, jota kukaan ei pyytänyt. Alkuperäinen The Omen vuodelta 1976 toimii yhä mainiosti 30 vuotta myöhemmin, joten tarinan 2000-luvulle siirtäminen tuntuu tarpeettomalta. Julia Stilesin laittaminen naispääosaan Damienin äidiksi on kardinaalivirhe ja elokuvan pahimpia kompastuskiviä. Vuonna 1981 syntyneen Stilesin babyface ei istu sitten millään kauhutrillerin raameihin, puhumattakaan 13 vuotta vanhemman Liev Schreiberin vaimon rooliin. Schreiber puolestaan tekee hyvää työtä miehenä, joka vastahankaisesti joutuu pikkuhiljaa muuttamaan mieltään pikku enkelistään. Damienina nähtävä Seamus Davey-Fitzpatrick on uskottavan paholaismainen, mutta roolisuoritus on turhan yksipuolinen ja jää kaipaamaan lisäväriä. Sivurooleissa nähdään hyviä suorituksia esim. David Thewlisiltä Thornia auttavana valokuvaajana ja Pete Postlethwaitelta Damienista varoittavana isä Brennanina. Elokuva näyttää hyvältä, mutta pelottava se ei ole. Ainoastaan muutamat säikäytyskohdat onnistuvat säpsäyttämään, mutta suurempia maailmanlopun fiiliksiä saa jo katsomalla päivän uutislähetykset.
Ekstroja, joita ei ole tekstitetty, on jokunen. Perin rasittavalla kommenttiraidalla puhuvat elokuvan ohjaaja, tuottaja ja leikkaaja. Miehet eivät elokuvaansa häpeä, sillä nämä ylistävät kilpaa näyttelijöitään ja suunnilleen kaikkea ruudulla näkyvää ja kuuluvaa. Raidalla tehdään luultavasti epävirallinen ennätys "great"-sanan käyttökerroissa kommenttiraidassa. Sen sijaan että katsojalle kerrottaisiin vaikka jotain mielenkiintoista, ohjaaja toteaa miten hienoa näyttelyä tuo tietokonemonitorin tuijotuskin oli. Omenisms on mainio 37-minuuttinen dokumentti, joka seuraa elokuvan tekemistä ja haastattelee elokuvantekijöitä, näyttelijöitä, Damienia esittävän pojan isää ja myös alkuperäistä Damienin esittäjää. Itse elokuvaa mielenkiintoisempi ohjelma näyttää myös tuotannon vastoinkäymisiä ja niistä seuraavia ohjaajan tunteenpurkauksia. Haastateltavat puhuvat fiksusti ja rehellisesti ilman mainospuheita.
