Eri puolilta Suomea on parin viime vuoden aikana kuulunut tietoja, joiden mukaan oppilaitosten rakennuslinjoille on nyt hakijoita enemmän kuin voidaan ottaa sisään. Samaan aikaan päättäjät ovat kuitenkin - kaikessa viisaudessaan! - säätäneet kunta- tai kaupunkikohtaisia ammattiopiskelijakiintiöitä. Varsinkin pääkaupunkiseudun näkökulmasta tuntuu oudolta se, että hakijoista joudutaan käännyttämään jopa puolet, vaikka samaan aikaan ala kärsii vakavasta työvoimapulasta.
"Meillä Järvenpäässä haki viime vuonna rakennuspuolelle noin 40 oppilasta. Sisään pystyttiin ottamaan 20", huokaa Jarkko Kolehmainen Järvenpään ammattiopistosta.
Muutos alan suosiossa on ollut todella suuri.
"Onhan siinä myönteistä se, että sisään otettujen taso nousee, mutta omasta mielestäni valinnassa painotetaan liikaa keskiarvoa. Se ei välttämättä kerro siitä, pystyykö ihminen harjoittamaan menestyksekkäästi käden taitoja", Kolehmainen miettii.
Mikä nuoria sitten vetää rakennusalalle? Talonrakennusalan toisen vuoden oppilaat Simo Laine, Mikko Mäensivu ja Tomi Lindfors ovat yksimielisiä siitä, että oman kädenjäljen näkyminen on tärkeintä. Työn fyysisyys miellyttää: rakentaja saa luontevasti liikuntaa, eikä ole pakko istua koko ajan yhdessä paikassa. Pojat ovat mukana rakentamassa keväällä valmistuvaa paritaloa, joka tehdään Keravan ja Järvenpään oppilaitosten yhteisenä opiskelijaprojektina. Rakennus aloitettiin keväällä 2004 ja sen pitäisi valmistua myyntiin ensi keväänä. Paritalon kummassakin asunnossa on viisi huonetta ja keittiö, pinta-alaa 163 m2 sekä 38 m2 varasto.
Järvenpään ammattiopiston rakennusosaston johtaja Reijo Rikkonen painottaa laadun ja sen tarkkailun olevan hankkeen polttopisteessä.
