Omakotitalo tulevien rakentajien opinnäytteenä

Eri puolilta Suomea on parin viime vuoden aikana kuulunut tietoja, joiden mukaan oppilaitosten rakennuslinjoille on nyt hakijoita enemmän kuin voidaan ottaa sisään. Samaan aikaan päättäjät ovat kuitenkin - kaikessa viisaudessaan! - säätäneet kunta- tai kaupunkikohtaisia ammattiopiskelijakiintiöitä. Varsinkin pääkaupunkiseudun näkökulmasta tuntuu oudolta se, että hakijoista joudutaan käännyttämään jopa puolet, vaikka samaan aikaan ala kärsii vakavasta työvoimapulasta.

"Meillä Järvenpäässä haki viime vuonna rakennuspuolelle noin 40 oppilasta. Sisään pystyttiin ottamaan 20", huokaa Jarkko Kolehmainen Järvenpään ammattiopistosta.

Muutos alan suosiossa on ollut todella suuri.

"Onhan siinä myönteistä se, että sisään otettujen taso nousee, mutta omasta mielestäni valinnassa painotetaan liikaa keskiarvoa. Se ei välttämättä kerro siitä, pystyykö ihminen harjoittamaan menestyksekkäästi käden taitoja", Kolehmainen miettii.

Mikä nuoria sitten vetää rakennusalalle? Talonrakennusalan toisen vuoden oppilaat Simo Laine, Mikko Mäensivu ja Tomi Lindfors ovat yksimielisiä siitä, että oman kädenjäljen näkyminen on tärkeintä. Työn fyysisyys miellyttää: rakentaja saa luontevasti liikuntaa, eikä ole pakko istua koko ajan yhdessä paikassa. Pojat ovat mukana rakentamassa keväällä valmistuvaa paritaloa, joka tehdään Keravan ja Järvenpään oppilaitosten yhteisenä opiskelijaprojektina. Rakennus aloitettiin keväällä 2004 ja sen pitäisi valmistua myyntiin ensi keväänä. Paritalon kummassakin asunnossa on viisi huonetta ja keittiö, pinta-alaa 163 m2 sekä 38 m2 varasto.

Järvenpään ammattiopiston rakennusosaston johtaja Reijo Rikkonen painottaa laadun ja sen tarkkailun olevan hankkeen polttopisteessä.

"Kuten kaikissa oppilastyökohteissamme, täälläkin laadunvarmistus tapahtuu siten, että eri alojen opettajat käyvät läpi näitä laadun eri osa-alueita oppilaittensa kanssa. He neuvovat kädestä pitäen, sillä kouluilla ei ole varaa tehdä työtä kahteen kertaan kalliiden materiaalien kanssa, vaan homman on tultava kerralla oikein. Näin saadaan esitettyä se, että laatu ja työn jälki ovat ensi sijassa ne asiat, mitä ihmisille pitää nykyisin tarjota", painottaa Rikkonen.

Viesti on mennyt perille. Opiskelijat ovat selkeästi omaksuneet laatuajattelun ja työmoraalin. Kysyttäessä jokainen painottaa asukkaan olevan se lopullinen asiakas, jonka takia oma työ on pyrittävä tekemään hyvin.

Talotekniikkaa toista vuotta opiskeleva Ville Kivelä asentaa ilmanvaihtokanavia ja kiteyttää asian: "Kyllä minä haluan antaa oman panokseni tähän hommaan sillä tavalla, että ihmisillä on tässä talossa hyvä olla ja hengittää. Ihmisten hyvinvointi on iso asia!"

Pintakäsittelyalan 3. vuoden oppilas Janica Schula puolestaan toteaa kättensä työn jälkeä katsellessaan tyytyväisenä: "Tämä on todella tarkkaa: kelloseppä tekee hommansa tuhannesosamillin tarkkuudella, mutta me tehdään ihan just!"

Rakennusalan koulutus kestää kolme vuotta. Sen kuluessa tehdään paljon työtä alan yrityksissä, mistä on hyötyä niin opiskelijoille, oppilaitoksille kuin yrityksillekin. Harjoittelujaksot poikivat säännöllisesti pysyviä työpaikkoja.

"Yleisesti ottaen menee semmoiset kolme, neljä vuotta ennen kuin nuori on valmis ammatti-ihminen", Jarkko Kolehmainen arvioi. "Joukossa on kuitenkin aina myös sellaisia, jotka pystyvät itsenäiseen työskentelyyn jo koulun aikana. Kun näitä nuoria katselee niin tuntuu mukavalta todeta, että he ovat mukana asenteella ja tosissaan. Nuoret ovat aidosti kiinnostuneita suomalaisen rakentamisen laadusta. Heillä on varmasti hyvä tulevaisuus edessään rakennusalan ammattilaisina", uskoo Kolehmainen.

(JKA 12.2.2006)

Lue myös:

    Uusimmat