Ratsastaja Katja Karjalainen on kulkenut pitkän matkan Lontoon paralympialaisiin. Äkillinen sairastuminen harvinaiseen tautiin 25-vuotiaana muutti Katja Karjalaisen elämän suunnan ja koko kehon. Miten sairaus vaikuttaa urheilijan elämään?
Katja Karjalainen sairastui vaskuliittiin rajusti yhdessä yössä. Harvinaiseen tautiin voi kuulua monenlaisia oireita, ja Katjan tapaus oli vakavammasta päästä: hän ei tunne ketään kohtalontoveria.
Katja on kärsinyt muun muassa halvausoireista, joista on jäänyt syvätunto- ja asentotuntopuutosta sekä lihasheikkoutta. Lisäksi hänen toinen silmänsä on jouduttu poistamaan. 1990-luvun lopusta lähtien hän on tarvinnut kyynärsauvan ja jalkatukien apua tukea kävelemiseen.
Kun Katja päätti aloittaa uudelleen lapsuuden harrastuksensa ratsastuksen, oli hänen opeteltava kaikki alusta. Hän on taitava satulassa, vaikka sairaus tuokin omat haasteensa.
– Nyt minulla on neljässä raajassa oireita. Näkökenttä on hyvin pieni. Näen noin 50 senttiä enää, Katja kertoo.
Verkkokalvo on kuitenkin heikko, joten kaihileikkaus aiotaan tehdä vasta sitten, kun on pakko.
Elämä vasemman käden varassa
– Kontrasteja ja värejä en hirveän paljoa enää erota. Kasvoja ei ihmisillä ole ollut enää moneen vuoteen, Katja kertoo, ja kuvailee, kuinka hänen unissaan ihmisillä on vain nahkaiset naamat, joissa ei ole kasvonpiirteitä.
– Tunnistan ihmiset kävelyn ja äänen perusteella.
Katja sanoo kaiken olevan hidasta ja vaikeaa, mutta hän on opetellut pärjäämään muuttuneen kehonsa kanssa. Hän on esimerkiksi tottunut pärjäämään vasemman kätensä voimin.
– Vasen puoli on paitsi käteni myös jalkani, sillä se pitelee kyynärsauvaa. Se toimii myös ikään kuin silmänä. Vasen käteni etsii kaiken, mitä ihminen muuten katsoisi.
Studio55.fi/Milja Haaksluoto
Mystinen sairaus 25-vuotiaana romutti Katjalta näön sekä lapsi- ja lääkärinhaaveet
Kuvat Suomen Ratsastajainliitto/ Sonja Holma