Riippumaton Cochrane-tutkijaverkosto selvitti, mitä tapahtuu hoidon laadulle, jos perusterveydenhuollossa diagnooseja ja kroonisten sairauksien hoito-ohjeita laatii lääkärin sijasta erikoissairaanhoitaja.
Video: Huomenta Suomen keskustelussa käydään läpi Sote-aiheisia kysymyksiä.
Tulos oli, että eipä juuri mitään – ainakaan huonoa.
Tutkijaverkosto kävi läpi 18 satunnaista tutkimusta aiheesta. Ne on tehty Britanniassa, Yhdysvalloissa, Hollannissa, Etelä-Afrikassa ja Espanjassa ja Kanadassa, mutta myös esimerkiksi Ruotsissa, kertoo ruotsalainen Dagens Medicin -lehti.
Yhteenveto tutkimuksista oli, että kroonisissa sairauksissa ja tietyissä akuuteissa fyysisissä ongelmissa erikoissairaanhoitajat hoitivat potilaita yhtä hyvin, tai jopa paremmin, kuin lääkärit.
Huomiota voisi keskittää monimutkaisiin tapauksiin
Tutkimuksesta kävi myös ilmi, että sairaanhoitajan pakeilla käyneet potilaat tarvitsivat harvemmin jatkohoitoa kuin lääkärin vastaanotolla käyneet. Hoitajavastaanotot olivat kestoltaan hieman lääkärikäyntejä pidempiä.
Hoitajat ja lääkärit näyttivät tilaavan kutakuinkin saman verran laboratoriokokeita ja kuvauksia.
Cochrane-katsauksen päätutkija Miranda Laurant pitää tilannetta positiivisena. Hän arvelee tuloksen tarkoittavan, että lääkärit voivat keskittää entistä enemmän huomionsa monimutkaisiin potilastapauksiin.
Katsaus ei ota kantaa siihen, mahdollistaako tutkimustulos säästöjä terveydenhuollon kustannuksiin.
Tuloksia ei voi yleistää, vertailussa paikoittain ongelmia
Cochrane-katsaus on herättänyt paikoin kiivasta keskustelua esimerkiksi Norjassa ja Ruotsissa.
Ruotsin lääkäriliittojen puheenjohtajat Britt Skogseid ja Heidi Stensmyren ottivat perjantaina Dagens Medicinessä kantaa Cochrane-katsaukseen.
He painottavat, että sen tuloksia ei voi yleistää tai automaattisesti omaksua käytäntöön ruotsalaisessa terveydenhuollossa.
Syy on se, että Cochranen käsittelemissä satunnaisissa tutkimuksissa on eroja siinä, mitä potilasryhmiä ne käsittelevät ja millaisia ovat olleet sairaanhoitajien tehtävänkuvat. Myös hoitajien koulutustaso vaihteli.
– Kun jotkut tutkimuksista käsittelivät ensikäyntejä, niin toiset niistä keskittyivät seurantaan ja jatkokäynteihin, Stensmyren ja Skogseid kertovat vertailun ongelmista.
Heidän mukaansa kolme tutkimuksista on myös varsin vanhoja. Ne ovat peräisin niinkin kaukaa kuin 1960- ja 70-luvuilta.